Laivalla oli syttynyt kapina. Kapteeni William Bligh ja 18 hänele uskollista miestä pakotettiin soutuveneeseen Tyynenmeren ulapalle. Heidän annettiin ottaa mukaan jonkin verran tavaraa ja ruokaa. Sen jälkeen kaapattu HMS Bounty katosi horisonttiin.
Edessä oli lähes mahdoton matka: yli 6 000 kilometriä Timoreille soutuveneellä ja niillä varusteilla. Miehistön miettiessä matkan pituutta Bligh vastasi: ”Mutta siitä huolimatta asemamme ei ole aivan toivoton”. Veneeseen ahdettu seurakunta koki varmasti epätoivoakin.
* * *
Charles Nordhoffin ja James Hallin historiallinen romaani Meren voittajat (1966) pohjautuu kapteeni Blighin lokikirjoihin vuodelta 1789. Kieli on jo osin vanhentunutta ”villeine alkuasukkaineen”.
Löysin kirjasta kuitenkin koskettavaa ajankohtaisuutta. Samanlaista epätoivoa on taas ilmassa.
Nyt venettämme heittelevät nopeasti muuttuva ilmasto, luontokato ja muut vakavat ympäristöongelmat. Luomakunta huokaa syvään milloin jylisevän myrskytuulen voimalla, milloin vain kuiviin kuumeisiin köhäyksiin kyeten. On nälkää, kuivuutta, tulvia ja kuolemaa. Ilmastonmuutoksen inhottaviin vaikutuksiin lukeutuu nuorten tulevaisuudenkuvan hämärtyminen ja pelko tuhoon tuomitusta maailmasta.
* * *
Myrskysi ja vene oli uppoamaisillaan. Mr. Fryer ehdotti kapteenille, että miehistö rukoilisi yhdessä.
”Ei, Mr. Fryer”, vastasi Bligh. ”Rukoilkaa, jos haluatte, mutta minun käsitykseni mukaan Jumala odottaa tällaisessa tilanteessa jotain parempaa kuin rukouksia.” Miehistö tarttui äyskäreihin.
Selviytymiseen vaadittiin, että jokainen teki töitä enemmänkin, kuin mihin tiesi pystyvänsä. Oli selvä tavoite ja kulkusuunta. Kaikki jaettiin tasan ja kulutus suhteutettiin ruoka- ja vesivaroihin. Heikoimpia vahvistettiin parhailla paloilla. Miehistö toimi yhteisönä. Selviytymistä ei jätetty yksilöiden valinnoiksi. Venettä johdettiin luottaen koulutukseen, kokemukseen ja tieteeseen, ja siksi oli mahdollista tietää suunta, sijainti, turvalliset rantautumispaikat, pysyä hengissä ja päästä perille. Rukoukselle oli tilaa.
”Riittää!”, sanoi kapteeni Bligh, ”Heittäkää ankkuri, Mr. Cole!” Airot vedettiin veneeseen. Kuului loiskaus, kun ankkuri putosi veteen. Oli tultu perille. ”Rukoilkaamme”, sanoi Bligh. Miehistö painoi päänsä Blighin kiittäessä kaikkivaltiasta Jumalaa heidän pelastumisestaan.
Jonain päivänä nykyisistäkin kriiseistä on selvitty. Mutta se ei tapahdu pelkällä hiljentymisellä, vaan tarvitaan toivon siivittämää tiukkaa tarttumista toimeen.
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!