Moni meistä lienee viime viikkoina katsonut edes jonkun pätkän olympialaisia. Tapahtuma, joka kokoaa kaikki tai ainakin suurimman osan maailman maista yhteen rauhanomaisissa merkeissä, ei ole merkityksetön.
Etenkin näinä maailmanpoliittisesti äärimmäisen jännittyneinä aikoina se, että ihmiset eri valtioista ja eri kulttuuripiireistä voivat kohdata toisensa ihmisinä urheilun merkeissä, antaa edes jonkinmoista toivoa.
Edelliset Pariisin olympialaiset pidettiin sata vuotta sitten. Suomi oli silloin aineellisesti melko köyhä valtakunta, joka rakensi haurasta demokratiaa vuoden 1918 tapahtumien jäljiltä. Asemamme urheilumaana ja mitalisaldomme oli niissä kisoissa kuitenkin kovasti toista luokkaa kuin nyt. Pariisin 1924 olympialaisiin osallistui 44 maata, ja pieni Suomi Paavo Nurmen ja Ville Ritolan johdolla sai toiseksi eniten kultamitaleita Yhdysvaltain jälkeen.
MITÄ NYKYTILALLE pitäisi tehdä, siihen en osaa vastata. Mutta toivottavasti joku osaa ja myös tekee.
En ole mikään erityisen innokas penkki- enkä muukaan urheilija. Peruskoulun liikuntatunneilla minuun kylvettiin monenlaisia traumoja. Iän myötä kuitenkin on huomannut, että voi paremmin kun liikkuu. Myös mieli voi paremmin.
Näen kansallisella urheilumenestyksellä suuren merkityksen suomalaisille. Paitsi että se lisää kansallista itsetuntoa ja että urheilusaavutukset ovat osa Suomen yhteistä kulttuuriperimää, niin se innostaa tavallisia ihmisiä liikkumaan ja vaikuttaa kansan-
terveyteen.
Presidentti Urho Kekkonen sanoi, että urheilu pitää istuttaa kansaan kuin perisynti.
JOISSAKIN KRISTILLISISSÄ piireissä on joskus kyseenalaistettu urheilukisojen ja kilpailuhenkisen kulttuurin mielekkyys. Mikään harrastus, hyväkään, ei saa tietenkään mennä liiallisuuksiin. Mutta uskoakseni moni vanhempi olisi tänä päivänä tyytyväinen, jos lapset ja nuoret käyttäisivät aikaansa vaikka urheiluseurojen toiminnan parissa verrattuna niin moniin ajanviettotapoihin, joita on tarjolla.
”Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli?” kysyy Paavali Ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä. Vaikka tuo kohta opettaa paljosta muustakin, niin uskon siinä myös muistutettavan kristittyjä, että ruumiistakin, kunnosta ja terveydestä, on pidettävä huolta. Se puhuu myös sen ihanteen puolesta, ettei kehoa myrkytettäisi alkoholilla, tupakalla tai huumeilla, mutta muutenkin terveellistä elämäntavoista, joihin itse kullekin taipumusten ja kunnon mukaan on sitten valittavissa omakohtaisesti sopivat liikuntamuodot.
Kirjoittaja on lappilainen lakimies ja kirkolliskokousedustaja.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
Ilmoita asiavirheestä