Niinpä sitten vaan kävi niin, että myös Suomen evankelis-luterilainen lähetyshiippakunta halusi ja sai pystyyn omat kesäjuhlansa. Ne vietettiin elokuun alussa Loimaalla, keskellä Suomen viljavinta seutua ja elonkorjuun alkua.
Onneksi olkoon ja tervetuloa joukkoon tummaan, vaikka kaiken totisen kristillisyyden päämäärä onkin joukko valkopukuinen.
Omien kesäjuhlien pitäminen taitaa olla Suomessa jonkinlainen kirkon, kirkollisen rakenteen tai hengellisen liikkeen, järjestön tai muun organisaation oma- ja julkisuuskuvan mittari. Myös liikkeiden suuruutta ja elinvoimaa mitataan julkisuudessa sillä, kuinka paljon ihmisiä nimenomaan kesäjuhlille kertyy.
***
Juhlakausi alkaa toukokuussa ja päättyy elokuussa. Tänä aikana pelkästään luterilaisuuden sateenvarjon alla voi kuulla varsin monta eri tavalla värittynyttä kertomusta siitä, mitä Jumala meille tahtoo sanoa, mitä on oikea elämä ja miten täältä päästään taivaaseen.
Alussa oli Sana ja lopussa on moninaisuus. Emmekä ehkä ole vielä nähneet jakautumisen päättymistä.
Kesäjuhlat ovat seurausta eivätkä syytä, mutta niissäkin ruumiillistuu suomalaisen luterilaisuuden erikoinen hajanaisuus.
Keskellä entistä ahdasmielisempää ja hysteerisempää kirkollista ilmapiiriä myös siitä tulee entistä enemmän kirkkopolitiikkaa, kuka milläkin festareilla bongataan, puhumassa tai muuten. Kesäjuhlat voivat olla ja ovat myös shibbolet: kenen joukoissa seisot.
***
Lähetyshiippakunta toivoo kesäjuhlissaan sanotusti kasvua, uusia jäseniä, uusia pappeja ja uusia seurakuntia. Kaikki muut toivovat samaa kasvua. Joidenkin liikkeiden tai järjestöjen rukoukset kuullaan, toisten ei. Osa niistä kasvaa ja osa näivettyy. Kaikkia syitä ei ihminen voi mitata, mutta markkinat on pitkälti jaettu.
Olisikin melko raikasta kuulla, että joku hengellinen lafka toteaisi: olemme tehtävämme tehneet. Toiminta lopetetaan ja omaisuus siirretään hyvään kirkolliseen tarkoitukseen.
Ja voisi niitä kesäjuhliakin yhdistää. Niin on jo tehtykin.
Suomessa ei tällä hetkellä leimua kovin näkyviä herätyksen tulia. Muuten maassamme ja Euroopassa kyllä sattuu ja tapahtuu. Jos 2000-luvussa jotakin erikoista on ollut, on se kaikenlaisen muutoksen nopeus ja suuruus.
Pyhä Henki tekee työtään omaan tahtiinsa. Niinpä 10–20 vuoden päästä tiedämme kirkon kasvustakin paljon sellaista, jota tulevaisuusvaliokuntakaan ei vielä osaa ennustaa. Ja ennen sitä voimme kuulla monen monta kesäjuhlissa pidettyä hyvää puhetta.
Kuva: Olli Seppälä. Körttien herättäjäjuhlien seurakenttä Nivalassa 2019.
Lue myös:
Lähetyshiippakunta järjestää ensimmäiset kesäjuhlansa – puhujina Päivi Räsänen ja Tapio Puolimatka
Kirkon karismaatikot koolla viikonloppuna Ideaparkissa – ”Pyristelemme eroon kesäjuhlameiningistä”
Leif Nummela Kansanlähetyspäivillä: ”Kirkko voi tunnustaa harhautuneensa”
Sleyn vuosikokous äänesti hallituksen vastuuvapaudesta – Evankeliumijuhlassa 10 000 kävijää
Herättäjäjuhlien viesti: Ei mitään ihmisen ja Kristuksen väliin, ei edes Raamattua
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.