Uskontotunnille tuli sijaisopettaja. Hän sattui olemaan seurakunnan kirkkoherra, joka katsoi oikeudekseen poiketa normaalista opetussuunnitelmasta. Pappina hän kantoi huolta seurakuntalaistensa sielun kohtalosta. ”Kuka voi pelastua?” hän aloitti. Se ei liene tuohon aikaan, lähes kuusikymmentä vuotta sitten, ollut täysin ufokysymys keskikoululaisille.
Koska tämä kirkkoherra, Topi Lemmetyinen, oli käynyt kodissani monet kerrat pitämässä seuroja ja oli äitini hyvä ystävä, ajatteli hän saavansa oikean vastauksen minulta. Viittasin innokkaasti. ”Kun ei ole sen pahempi kuin muutkaan ihmiset. Kunhan elää hyvää elämää”, minä vastasin.
Väärä vastaus, tajusin nolona toisten reaktioista. Kirkkoherra kysyi uudelleen: ”Miten Jeesus sitten saattoi sanoa ristin ryövärille ’Tänä päivänä sinä olet oleva minun kanssani paratiisissa’? Eihän hän ollut elänyt hyvää elämää ja oli vieläpä pahempi kuin muut.” Silloin minulle selvisi elämääni mullistava asia: ihminen pelastuu, kun turvautuu Jeesukseen.
* * *
Pelastus on aihe, josta papit tulevat keskustelemaan syksyn aikana, sillä pappien synodaalikokousta varten on julkaistu kolmentoista asiantuntijan kirjoittama teos Pelastus. Se on maallikollekin mielenkiintoinen ja laaja-alainen. Näkökulmia on vanhurskauttamisesta ja kasteesta eriarvoisuuteen, ekokriisistä kosmisen oikeudenmukaisuuden kaipuuseen ja paljon muuta.
Yksi kirjoittajista, teologian tohtori Veli-Matti Kärkkäinen käsittelee aihetta ekumeeniselta kannalta ja valottaa eri kirkkokuntien lähestymistapaa pelastukseen. Jotain yhteistäkin sentään on. ”Kristityt tunnustavat yhdessä, että pelastustyö on kolmiyhteisen Jumalan teko: Isä lähettää Poikansa maailmaan Pyhän Hengen voimassa meidän ja koko maailman pelastuksen vuoksi. Jeesuksen tulon myötä Jumalan valtakunta tulee maan päälle.”
Vaikka kristityt tunnustavat yhdessä tämän ytimen, lähestymistapa pelastukseen eroaa eri kirkkokunnilla. Kun protestantit painottavat pelastuksessa vanhurskauttamista ja pyhitystä, roomalaiskatolinen kirkko katsoo sitä muutoksen ja uudistuksen silmälasien läpi. Ortodoksit korostavat taas osallisuutta ja jumalallistumista.
* * *
Teoksessa on kosolti aineksia syvälliselle pohdinnalle, mikä on hieno asia. Toivon kuitenkin, ettei runsauden sarvi hämärtäisi sitä tosiasiaa, että kirkon tehtävä on ensi sijassa hengellinen. Siksi sen ei tule askaroida vain tämänpuoleisilla asioilla.
Ihminen on iankaikkisuusolento ja tarvitsee sielun pelastusta, ”sillä mitä se hyödyttää ihmistä vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon”. Petämme ihmiset, ellemme pidä esillä ristin evankeliumia.
Kirjoittaja on pitkäaikainen Japanin lähetti, kirkollinen vaikuttaja ja eläkkeellä oleva toimittaja.
***
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!
Ilmoita asiavirheestä