Kaikki tykkäävät Jeesuksesta. Oivalsin tämän pääsiäisenä. Oikeasti, en ole koskaan törmännyt keneenkään, joka ei tykkäisi. On toki niitä, jotka eivät usko hänen koskaan eläneenkään, ja niitä, jotka pitävät häntä vain radikaalina opettajana ilman jumalallista elementtiä. Silti kaikki poikkeuksetta tykkäävät siitä, mitä hänen kerrotaan tehneen ja sanoneen.
Jeesuksen seuraajien eli kirkon suhteen onkin sitten toisin. Moni ei tykkää. Tästä kertoi pääsiäisenä media.
Ylen A-studiossa hyvinvointivalmentaja Kirsi Salo suomi pääsiäistä edeltävänä keskiviikkona kirkkoa siitä, ettei se tarjoa kokemuksia, vaan siellä pitää istua hiljaa ja uskoa, mitä joku sanoo. Tämä ei Salon mukaan sovi nykyihmiselle, joka on tottunut kyseenalaistamaan kaiken.
Helsingin Sanomat puolestaan valmisti kiirastorstaina lukijoitaan pääsiäiseen tiedolla, että kirkkoon kuuluvien määrä pääkaupunkiseudulla putoaa kovaa vauhtia eikä kehitykselle ole tehtävissä mitään. Yle lisäsi kärsimystä pitkäperjantaina toteamalla, että ”nuoret naiset istuvat mieluummin lootusasennossa kuin kirkon penkissä”.
Hyvinvointia ja henkistä syvyyttä selvästi siis kaivataan, mutta kirkosta niitä ei enää löydetä. Ei, vaikka kaikki tykkäävät Jeesuksesta.
***
Vähenevän jäsenmäärän ongelmaa on toki kirkossa pohdittu ja ratkaisuja siihen esitetty. Pitäisi pitää parempia saarnoja ja mielenkiintoisempia messuja. Pitäisi puhua hyvää kirkosta ja kertoa sen auttamistyöstä. Pitäisi vihkiä ja olla vihkimättä samaa sukupuolta olevia pareja. Pitäisi omaksua missionäärisempi asenne. Pitäisi somettaa enemmän. Ehkäpä jopa ylistää enemmän. Sitten kirkosta tykättäisiin.
Minusta nämä ongelman ratkaisut näyttävät samalta kuin jos onnettomasti rakastunut ihminen yrittäisi ansaita toisen rakkautta tekemällä kaikkensa. Kun vain autan, palvelen, puhun oikein, miellytän ja tuunaan itseni sopivaksi, niin pakkohan sen on rakastua minuun!
***
Paha vain, ettei rakkautta tässä maailmassa ikinä millään ansaita. Sen tietää itse asiassa Vanhassa testamentissa Jumalakin yritettyään kaikin tavoin saada kansaltaan rakkautta. Rakkaus ei syty ansioista, ei edes arvostuksesta, se syntyy suhteesta. Suhde taas syntyy, kun kaksi havahtuu kiinnostumaan toisistaan.
Ja juuri siksi kaikki tykkäävät Jeesuksesta. Mitä muuta hän teki kuin oli kiinnostunut kaikenlaisista yksilöistä? Siitäpä siis mallia kirkolle.
Onneksi yhä enemmän nykyään tapaa pappeja, joita ajaa oikeassa olemisen ja oman puheäänen sijaan eteenpäin kiinnostuminen ihmisistä. Siinä mielessä kirkolla on tulevaisuutta.
Kuva: Olli Seppälä
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.