Koronaviruksen ympärilleen levittämä pelko johtuu perimmältään siitä, että virus voi olla hyvin vaarallinen: sen aiheuttamiin komplikaatioihin myös kuollaan.
Moderni ihminen on ahdistunut. Torjuntakeinot ovat vähissä. Koronaviruksesta ei voi valittaa minnekään. Syyllisiäkin on vaikea osoittaa. Kuka tahansa meistä voi olla uhri.
Kenenkään hätää ei saa vähätellä tai kärsimykselle hymähdellä. Nyt on aika auttaa, hoitaa, suojella ja lohduttaa. Tämä menee ohi.
Silti covid-19 on myös eräänlainen kuokkavieras faustisen ja hedonistisen pintakulttuurin pidoissa ja kuolemattomuuden palvontamenoissa. Kun bileet keskeytyvät, voiko elämän tärkeysjärjestys muuttua?
***
Kirkon pitäisi olla tässä tilanteessa ajan tasalla, onhan sille annettu iankaikkisen elämän sanat. Niiden voimalla tästä elämästä vuorollaan pois lähtevät uskaltavat käydä kohti viimeistä puomia silloin, kun kutsu kuuluu.
Professori Osmo Tiililän vanhaa tokaisua siteeraten: kirkko on olemassa siksi, että täällä kuollaan.
Eihän tämä ole päässyt kirkossa kaiken muun touhuamisen ohessa unohtumaan? Nyt kun koronavirus on palauttanut meidät kirkon kannalta peruskysymyksien äärelle, esimerkiksi ympäristöasioista tai ilmastonmuutoksesta ei ole kukaan viikkokausiin puhunut mitään.
Tämä ei ole ihme, sillä tärkeydestään huolimatta ne eivät sittenkään ole kirkon ydinasiaa tai -osaamista. Mutta kuolema on.
***
Ihminen pelkää kuolemaa ja pyrkii siitä yleensä kaikin keinoin pois. Teologisesti katsoen meihin on luomisessa istutettu kaipuu elämästä kiinni pitämiseen. Vaikka minkälaisesta elämästä, kunhan ei vain tarvitsisi vielä siitä lähteä.
Tietysti asia voidaan selittää myös ei-uskonnollisilla perusteluilla. Kyllä järjetön eläinkin tekee protestin katoavaisuutta vastaan, kun sen henkeä oikeasti uhataan.
Kuolema ei ole viikatemies, joka odottaa ihmislasta hänen vaelluksensa mutkittelevan polun loppupäässä. Filosofi Martin Heideggeria väljästi mukaillen: kuolema alkaa jo syntymässä. Se on kärsivällinen matkatoveri rinnallamme koko elämämme ajan.
Siinä Kuolema on vierelläsi, nytkin.
***
Kristillinen teologia on perimmältään oppia siitä, että kuolema on vaarallinen. Mutta sitä vastaan on olemassa sekä rokote että lääke. Tämä menee ohi. Pääsiäisaika kertoo tulevasta.
Matkamiesten teologia on pohjimmiltaan toivon teologiaa.
Kuva: Matti Karppinen. Sastamalan Pyhän Marian kirkon vanhat ruumispaarit.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.