Viime vuosina on puhuttu väsyksiin asti kirkon julkisuuskuvasta. Ja usein pelosta käsin. Jos sanot väärin, niin jäsenluvut laskevat.
Asenne tuottaa armotonta alisuoriutumista. Pelko estää toimimasta ja sanomasta. Yksilöihin kohdistettua kielteistä some- ja mediajulkisuutta käytetään surutta myös kirkkopolitiikan lyömäaseena.
Kannattaa muistaa, ettei kirkon julkisuuskuva ole ollut niin häävi ennenkään. Varhaisina vuosisatoina Rooman valtakunnan kadunmies tunsi vainotut kristityt ennen kaikkea kolmesta asiasta. Kristityt olivat ateisteja, irstailijoita ja ihmissyöjiä.
Emme kuvasta oikein tunnista varhaisia uskovia. Taustansa silti näilläkin väitteillä oli. Kristityt olivat roomalaisten perspektiivistä ateisteja kieltäytyessään uhraamasta valtion jumalille muiden kanssa.
Irstailusyytös juontui siihen faktaan, että ehtoollista vietettiin suljettujen ovien takana. Kadunmiehen oli vaikea käsittää, ettei ovien takana tapahtunut samaa kuin monissa pakanakulteissa. Orgiat tarkoittivat noina aikoina Dionysoksen palvontamenoja.
Ja syytös ihmissyönnistä yhdisti ehtoollisen sanat Kristuksen ruumiista ja verestä tietoon, että kristityt keräilivät vauvoja. Eivät tosin syödäkseen, vaan ruokkiakseen ja kasvattaakseen ominaan. Noina aikoina pakanat käyttivät vastasyntyneiden hylkäämistä tienposkeen lain sallimana perhesuunnittelun keinona.
***
Varhaiset kristityt kantoivat häpeänsä, he eivät sopeutuneet ja mukautuneet. Hintana oli parin vuosisadan julmat vainot. Silti he voittivat maailman, ja kristinusko kohosi vainojen keskellä Rooman valtakunnan keskeiseksi uskonnoksi.
Vihkipiispani Olavi Rimpiläinen tapasi lausua: ”Kun oot sanonut, oot vappaa.” Suosittelen lämpimästi. Osa ohjetta jo noudattaakin. Kirkon liberaalisiipeä ei voi moittia ainakaan siitä, että he pitäisivät kynttiläänsä vakan alla. Sama koskee herätysliikeväkeä. Pasuuna antaa reippaan äänen, vaikka sointi kirveleekin monien korvia.
Kristinusko on jälkikristillisessä lännessä laimennettu pahimmillaan yhdentekeväksi irvikuvaksi itsestään. Jos keskitytään toistelemaan yleistä mielipidettä, ei kukaan kyllä suutu, mutta ei myöskään muutu. Sanassa pitää olla ytyä, muuten ei väki jaksa raahautua sunnuntaiaamuisin kirkonmäelle.
Kirkon kannattaa olla paljon enemmän huolissaan siitä, että se pysyy Kristuksen kirkkona, kuin julkisuuskuvastaan. Jeesus sanoi: ”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen.” (Joh. 14:23)
Lauri Vartiainen
Kirjoittaja on Suomen Raamattuopiston toiminnanjohtaja. Kolumni on julkaistu 26.3.2021 ilmestyneessä Kotimaa-lehdessä.
Lue Lauri Vartiaisen muita kolumneja:
Kolumni: Pelkään pahoin, ettei kirkon kevytjäsenyys kanna
***
Seuraa Kotimaata
Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.
Ilmoita asiavirheestä