Leirikesä on lähtenyt hyvää vauhtia käyntiin, ja tuhannet nuoret viettävät rippileirejä ympäri Suomen sekä osittain myös täällä Virossa.
Seuratessani rippileirejä täällä Pilistveressa huomaan valitettavan usein, kuinka nuoret kiroilevat ja käyttävät v-sanaa. Aina välillä olen pitänyt pitkiäkin puhutteluita sanojen merkityksestä, siitä, mitä ne kirjaimellisesti tarkoittavat tai minkälaista ilmapiiriä käyttämämme sanat luovat.
***
Virolaisten kielenkäytössä on melko tavallista, että ”piru” lisätään aivan joka väliin. Se on mukana työssä, tavallisessa grilli-illassa ja leikkipuistossa lasten kanssa.
Joskus kysyn ihmisiltä, miksi tuota ”pirulaista” raahataan omassa elämässä kaikkialle mukaan. Kun elämässä on huolia ja kaikki ei kulje toivotulla tavalla, ehkä kysymys on osittain myös omasta vastuusta. Sanoilla luomme maailmaa.
Kun tästä syntyy keskustelua rippikoululaisten tai jonkun muunkin kanssa, tavallinen vastaus on, että ”en minä nyt tommoista tarkoittanut enkä ajatellut”. Vähän kiusaten kysyn sitten, että oliko ajatusta yhtään mukana, kun kirosanoja tuli käytettyä.
***
Kristityillä on etuoikeus ja toisaalta vastuu perehtyä sanojen merkityksiin ja tuoda esiin henkistä arvomaailmaa, jota sanoilla rakennetaan. Vastuu korostuu nykymaailman mediatulvassa ja sosiaalisen median myllerryksessä. Jokaisella sanalla on tarkoitus ja merkitys riippumatta siitä, ajattelemmeko asiaa niin tai näin.
Sanoilla on elämässä valtaa. Meistä on kiinni se, minkälaista valtaa niillä on.
Kirjoittaja on Viron Pilistveren seurakunnan kirkkoherra.
Kuva: Hermann Kalmus
Lue myös Hermann Kalmusin muut kolumnit:
Kolumni: Viron kirkon nuorisotyö on vaatimatonta – on vaikeaa jälleenrakentaa väkivallalla tuhottua
Kolumni: Kuka pelastaisi kirkon?
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.