Kun lennetään Bogotásta tunnin verran luoteeseen, saavutaan Quibdóon, maailman sateisimpaan kaupunkiin. Sieltä jatketaan matkaa moottoriveneellä ylävirtaan. Nopeallakin veneellä matka kuohuvassa ja uppotukkeja vilisevässä virrassa kestää nelisen tuntia, mutta lopulta saavutaan Bojayán kylään.
Vuonna 2002 Bojayá jäi kahden rintaman väliin. Kyläläiset pakenivat kirkkoon. Kaksi päivää jatkuneen tulituksen jälkeen reitiltään eksynyt kaasupommi osui kirkkoon, alttarin vasemmalle puolelle. 119 kyläläistä kuoli, suuri osa heistä lapsia.
Luterilainen maailmanliitto on yhdessä kumppaneidensa, Suomen Lähetysseuran ja katolisen Pastoral Social -järjestön kanssa tehnyt töitä Bojayássa – tukenut joukkosurman traumasta toipumisessa, Kolumbian rauhansopimuksen valmistelussa ja auttanut entisten sotilaiden kotouttamisessa takaisin yhteisöön.
***
Luterilainen maailmanliitto perustettiin 1947 toisen maailmansodan raunioille. Sen tavoitteena oli alusta lähtien yhdistää luterilaisia kirkkoja yhteisessä lähetystehtävässä ja teologisessa työskentelyssä. Tärkeä tavoite oli myös tukea miljoonia eurooppalaisia, jotka sota oli ajanut pakolaisiksi. Suomen evankelisluterilainen kirkkokin sai jälleenrakennusapua esimerkiksi Ruotsin ja Yhdysvaltojen luterilaisilta. Eurooppa oli runneltu maanosa, mutta rauhan ja jälleenrakennuksen asia oli yhteinen.
Tällä hetkellä Luterilainen maailmanliitto tukee paikallisia kirkkoja rauhantyössä muun muassa Etelä-Sudanissa ja Kolumbiassa. Työtä tehdään yhteistyössä myös ekumeenisten kumppanien, muiden uskontojen edustajien ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Tällainen yhteistyö vahvistaa tärkeällä tavalla kansalaisyhteiskuntaa maissa, joissa se vielä hakee muotoaan. Luterilainen maailmanliitto tukee rauhanneuvotteluita myös globaalilla tasolla avaamalla paikallisille toimijoille pääsyn muun muassa YK:ssa käytäviin neuvotteluihin.
***
Kristittyjen tehtävä ei ole rakentaa rauhaa ainoastaan siellä, missä sota on jo polttanut maan, vaan ylläpitää rauhaa siellä, missä se on uhattuna. Tämä tarkoittaa sitoutumista evankeliumin ilosanomaan tavalla, joka ei rakenna muureja kristittyjen tai minkään ihmisryhmän välille. Se tarkoittaa ennakkoluulojen voittamista ja uskallusta kohdata ihminen viholliskuvien takana.
Rauhanruhtinaan tuoma rauha ei ole tästä maailmasta. Mutta sovinto, jonka Jumala on tehnyt Kristuksessa meidän kanssamme, kutsuu meitä rakentamaan rauhaa tässä maailmassa, ihmisten kesken.
Kirjoittaja on Luterilaisen maailmanliiton apulaispääsihteeri.
Kuva: Marie Renaux / Luterilainen maailmanliitto
Lue myös:
Kolumni: Ympäristönsuojelu on oleellinen tapa elää todeksi kristillistä uskoamme
Kolumni: Jokaisella on oikeus toivoon – ja unelmaan
Kolumni: Nuorten johtajuus tuo tarkkanäköisyyttä, johon me keski-ikäiset emme keskenämme yllä
Kolumni: Kuilut virkateologian eri koulukuntien välillä tuntuvat vain syventyneen
Kolumni: Kirkolle jäsenkunnan monimuotoisuus on yhtä tärkeää kuin ykseyskin
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.