“Meidän pitää kuunnella ymmärtääksemme sen sijaan, että kuuntelisimme vastataksemme.” Nämä eteläisen Afrikan luterilaisen kirkon piispan Ndanganeni Phaswanan sanat ovat pyörineet mielessäni viime viikkojen aikana.
Osallistuin huhtikuun lopulla Bogotássa, Kolumbiassa järjestettyyn Global Christian Forumin kokoukseen. 1990-luvun lopulla perustettu foorumi on kirkkojen verkosto, joka tarjoaa perinteisiä ekumeenisia järjestöjä väljemmän tilan kristittyjen ykseyden rakentamiselle. Sen keskeisenä työskentelytapana on alusta alkaen ollut tarinankerronta. Kaikissa foorumin järjestämissä tapaamisissa osallistujat viettävät osan aikaa pienryhmissä. Heitä pyydetään kertomaan oma tarinansa ”matkasta Jeesuksen kanssa”. Muiden tehtävä on kuunnella, esittää korkeintaan tarkentavia kysymyksiä, mutta ei kritisoida eikä kyseenalaistaa. Keskustelut ovat luottamuksellisia.
***
Tarinankerronta oli tärkeässä roolissa Bogotássakin. Haastava työskentelytapa luterilaiselle, joka ei ole tottunut todistamaan omasta uskostaan omakohtaisen tarinan kautta – haastava, koska mahdollisuutta kritiikkiin tai vasta-argumentteihin ei ollut. Saatoin vain kuunnella, kuunnella ja yrittää ymmärtää.
Tarinankerronnan lomassa en voinut olla ajattelematta pari vuotta sitten omassa kirkossamme valmistunutta kunnioittavan keskustelun mallia. Sen tarkoituksena on ollut tarjota seurakunnille ja hiippakunnille työkaluja avioliittokysymystä koskevaan rakentavaan keskusteluun. Asiantuntijavoimin valmisteltu materiaali on kuitenkin jäänyt pilottikokeilun jälkeen vähäiselle käytölle, raportoi Meri Toivanen
Kotimaassa 30.4. ilmestyneessä kolumnissaan.
***
Viimeviikkoisen kirkolliskokouksen videostriimausta seuratessa syntyi sellainen tunne, että ehkä jokin ymmärrys on liikahtanut, vaikka Turun helteessä välillä kolkuteltiinkin kunnioittavan keskustelun rajoja.
Miksi kunnioittavan keskustelun malli ei ole innostanut? Arvelen yhdeksi syyksi sen, että se rakennettiin erityisesti avioliittokysymyksestä käytävää keskustelua varten. Mehän tarvitsisimme kunnioittavaa keskustelutaitoa niin monessa muussakin asiassa kirkossamme!
Harjoitteleminen kannattaisi aloittaa ehkä jostakin kirkon uskoa ja sen tulkintaa laajemmin koskevasta aiheesta, kuten raamattuteologiasta. Aiheesta riippumatta ratkaisevan tärkeää on kuunnella ymmärtääkseen. Sitä taitoa meidän ihan jokaisen pitää opetella edelleen.
Kirjoittaja on Luterilaisen maailmanliiton apulaispääsihteeri.
Kuva: Marie Renaux / Luterilainen maailmanliitto
Lue myös:
Kolumni: Nuorten johtajuus tuo tarkkanäköisyyttä, johon me keski-ikäiset emme keskenämme yllä
Kolumni: Kuilut virkateologian eri koulukuntien välillä tuntuvat vain syventyneen
Kolumni: Kirkolle jäsenkunnan monimuotoisuus on yhtä tärkeää kuin ykseyskin
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.