Länsimainen ihminen haluaa löytää oman juttunsa. Hän haluaa tulla parhaaksi versioksi itsestään. Hän vaihtaa ammattia, osin pakon sanelemana, mutta myös siksi, että entinen ei maistu. Hän sairastuu psyykkisesti. Hän kuluttaa hyllymetreittäin self help -kirjallisuutta. Hän jättää kaiken ja lähtee Balille joogaamaan.
Kyse ei ole vain pinnallisuudesta. Loputtomat mahdollisuudet – ja velvollisuudet – valita saavat helposti oman äänen hukkumaan. Nykyihmisen eksistentiaalista ja hengellistä tuskaa kuvaa Jaakko Löytty uudessa suositussa Siionin virressä Tuuli työntää kulkijaa. Siinä veisataan näin: Näytä, Herra, paikkani / kuljen eksyksissä. / Tahdon olla avuksi / kunhan tiedän, missä. / Armollinen Jumala / sokeaa taas taluta.
***
Luterilaisella kirkolla on elämäntehtävän etsimiseen, tunnusteluun ja löytämiseen oma käsite. Se on kutsumus. Kutsumusajattelun tausta on niissä raamatunkohdissa, joissa puhutaan Jumalalta saadusta kutsusta. Martti Lutherille kaikki kutsumukset olivat yhtä arvokkaita.
Tutkija Maarit Hytönen selvittää Kirkon tutkimuskeskuksen tuoreessa julkaisussa, millaisena kutsumusajattelu näyttäytyy suomalaisten pappien saarnoissa. Saarnat osoittavat, kuinka moneen luterilaisen teologian ydinkohtaan kutsumus liittyy. Kaste kutsuu kutsumuksen hoitamiseen. Kutsumus tarkoittaa Jumalan tahdon jatkuvaa kyselemistä. Ehtoollinen vahvistaa kutsumusta. Arkinen lähimmäisyys on kutsumuksista kenties jaloin. Valtaosa Hytösen aineistoon kuuluvista saarnoista käsittelee nimenomaan tavallisen kristityn kutsumusta.
Hytönen kysyy hyvästä syystä, miksi kutsumus ei ole useammin ajatus, jonka kautta kirkko välittää sanomaansa suomalaisten arkeen ja juhlaan. Vähintään arkinen lähimmäisen kanssa eläminen on kaikkien ihmisten asia. Hytönen perkasi kyselyaineiston perusteella myös suomalaisten suhdetta elämäntehtäväänsä. Kutsumus sanana tunnetaan vielä hyvin, vaikka sen sisältö saattaakin poiketa siitä, miten Martti Luther tai luterilainen kirkko kutsumuksen mieltävät. Toisaalta Hytönen havaitsi, että elämäntehtävästään puhuessaan suomalaiset ilmentävät luterilaisesta kutsumusajattelusta tuttuja piirteitä.
***
Länsimainen ihminen – ja jokainen ihminen – haluaa kokea merkityksellisyyttä. Jokainen ihminen haluaa kokea olevansa tärkeä. Kirkolla on käsissään sen ydinteologiasta ammentava käsite, joka on kuin luotu merkityksettömyyden tunteen kohtaamiseen. Niinpä kirkon on turha itkeä, ettei sen sanoma puhuttele maallistunutta nykyihmistä.
Kuva: Olli Seppälä
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.