Työni puolesta tulee luettua paljon vanhoja lehtiä. Viime aikoina minua on erityisesti kiinnostanut, miten kristilliset lehdet raportoivat ajankohtaisista kysymyksistä, kuten mielenosoituksista tai kapinoista. Mitä kirkollisella medialla oli sanottavana esimerkiksi sellaiseen touhuun, joka sotki Helsingin liikenteen ja esitti ulkoparlamentaarisin keinoin voimakkaan vetoomuksen eduskunnalle? Ihmiskuntaa kun uhkasi ennennäkemätön vaara.
***
Heinäkuussa 1930 joukko mielenosoittajia valtasi Helsingin. Tällä kertaa liikenteen pysäyttävän aktivismin Kotimaa-lehti katsoi ”antavan mieleenpainuvan todistuksen tämän niin hyvin voimastakin kuin vakavuudesta, sen liikkeen päämäärien arvosta ja merkityksestä, samoin kuin sitä liikettä pohjimmiltaan elähdyttävien vaikuttimien terveydestä ja aitoudesta, niistä valitettavista toislaatuisista sivuilmiöistä huolimatta, mitkä sen ilmenemiseen ovat voineet liittyä”.
Sitaatti oli tavanomainen. Kotimaan ohella muukin kirkollinen julkisuus suhtautui kommunismiin pelokkaasti ja sitä vastaan nousseeseen Lapuanliikkeeseen suopeasti. Aluksi. Lapuanliikkeen organisoiman väkivallan ja terrorin vuoksi kirkollinen lehdistö toki vähitellen veti siltä julkisen tukensa pois. Talonpoikaismarssi oli kuitenkin innostava näytös, koska hyvä tarkoitus pyhitti keinot.
Talonpoikaista voimaa uhkuva joukko herätti jo yhdenmukaisella visuaalisella ilmeellään enimmäkseen kunnioitusta. Kommunismin aiheuttama uhka oli todellinen, eikä siksi kenellekään tullut mieleen kutsua Senaatintorille pakkautunutta äänekästä joukkoa vain rähinöiviksi nuoriksi pojiksi. Kotimaa-lehtikin tuki näiden nuorten miesten perimmäisiä tavoitteita.
Uhkakuva oli yhteinen. Siksi talonpoikaismarssi vertautuu tämän kevään ja kesän mielenosoituksista selvästi paremmin Elokapinaan kuin turpeentuottajien rekkamielenosoitukseen. Elokapinalaiset ovat huolissaan ihmiskunnan lisäksi koko luomakunnan tulevaisuudesta. Turpeentuottajien aktio ajoi jonkin verran pienemmän ryhmän asiaa.
***
Elokapinaan suhtautuminen ei ole ollut kristillisessä lehdistössä yhtä jakamattoman innostunutta kuin aikanaan talonpoikaismarssin kohdalla oli laita. Sosiaalinen media hallitsee vastakkaisine mielipiteineen julkisuutta, ja kirkollinen media toimii kuten media nykyään toimii. Se etsii enimmät uutisensa sieltä, mikä jo hallitsee julkisuutta.
Onneksi voin kolumnivuorollani paikata tilannetta ja esittää kristillisen mielipiteeni.
Ilmastonmuutoksen aiheuttama uhka on sekä todellinen että yhteinen. Elokapina on voimakas näytös, ja se antaa mieleenpainuvan todistuksen tämän niin hyvin voimastakin kuin vakavuudesta, sen liikkeen päämäärien arvosta ja merkityksestä, samoin kuin sitä liikettä pohjimmiltaan elähdyttävien vaikuttimien terveydestä ja aitoudesta, niistä valitettavista toislaatuisista sivuilmiöistä huolimatta, mitkä sen ilmenemiseen ovat voineet liittyä.
Kirjoittaja on kirkkohistorian professori Itä-Suomen yliopistossa. Kolumni on julkaistu 2.7.2021 ilmestyneessä Kotimaa-lehdessä.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.
Ilmoita asiavirheestä