Se kaveri näytti yleisölle valokuvaa, jossa hän seisoi jonkun vanhan miehen vierellä. Tällä miehellä oli ruusu kädessään. Kohta kuulimme, mistä oli kyse:
”Tässä on se lääkäri, joka kehotti äitiäni vielä harkitsemaan, onko abortti ainoa mahdollisuus. Se oli syy, miksi äitini päätti lopulta pitää lapsen. Etsin käsiini tuon vanhan miehen ja kiitin häntä siitä, että minäkin saan elää!”
Me kaikki kuulijat olimme hiljaa, eikä salissa ollut varmaan yhtä ainoaa kuivaa silmää. En unohda sitä hetkeä koskaan.
Tiedän, että jos aborttiin liittyen edustaa väärää mielipidettä tai kysyy vääriä kysymyksiä, saa leiman otsaansa tai suoraan turpiinsa, sillä Suomessa näyttää tänään olevan tästä asiasta vain yksi ainoa totuus tai sallittu mielipide. Sen on saanut kokea viime aikoina myös ulkoministeri Timo Soini. Haluan kaiken uhalla kuitenkin kysyä yhden väärän kysymyksen.
***
Me elämme aikaa, joka puhuu yhdenvertaisuudesta, ihmisoikeuksista ja oikeudenmukaisuudesta. Me korostamme syrjimättömyyttä, tasa-arvoa ja monia muita tärkeitä asioita. Mutta noiden kaikkien hienojen arvojen keskellä on yksi musta piste, jota minä en kerta kaikkiaan ole koskaan voinut ymmärtää: Miksi kaikki ihmisoikeudet puuttuvat niiltä kaikkein pienimmiltä ja heikoimmilta, jotka eivät mitenkään voi itseään puolustaa eli syntymättömiltä lapsilta?
Joku sanoikin, että lapsen vaarallisin paikka on oman äidin kohtu. Joka vuosi Suomessa noin 10 000 lasta menettää mahdollisuuden elää. Minusta se on humaanin ja sivistyneen yhteiskunnan pimeä puoli. Kai minä sitten olen konservatiivi tiukkapipo tai muuten typerä, mutta en vaan ymmärrä!
Selittäkää nyt viisaat ihmiset, mistä ne ihmisoikeudet alkavat!? Kuinka monta kuukautta vanha muuttuu solumöykystä ihmiseksi? Onko ruumiin koko ihmisarvon mitta?
Totta kai ymmärrän tilanteet, jolloin äidin henki on vaarassa tai kun on tapahtunut raiskaus, ei niissä paljon vaihtoehtoja ole. Ymmärrän senkin, että naisella on oikeus päättää ruumistaan, tietenkin on, mutta onko kellään oikeus päättää toisen ihmisen ruumiista? Ihmisen taimi ei kohtuun ilmesty tyhjästä tai sattumalta, hän ei ole syöpä eikä sairaus. Hänen ruumiinsa on hänen ruumiinsa ja hänen elämänsä on yhtä ainutlaatuinen kuin jokaisen meistä. Jos näin ei ole, niin voisiko joku kertoa, miksi ei!
***
Psalminkirjoittaja kirjoittaa: ”Sinä tunsit minut jo idullani…”
Hän ei tarkentanut, kuinka monta viikkoa vanha se itu on. Ei tainnut hänkään ymmärtää.
Kirjoittaja on muusikko, sanoittaja, sovittaja ja säveltäjä.
Kuva: Jukka Granström
Lue myös:
Kolumni: Miksi me lännen kristityt olemme niin hiljaa, vaikka veljiämme ja siskojamme vainotaan?
Kolumni: Herätysliikkeet kuuluvat terveeseen kristillisyyteen, vaikka on niilläkin omat ongelmansa
Kolumni: Se, mikä eilen oli täysin moraalitonta ja väärin, voi olla tänään ihan jees
Kolumni: Pappi ei tarjonnut lohtua Hectorille – oliko hänellä huono päivä vai uskonkriisi?
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.