Olipa kerran tyttö ja poika. Tyttö oli nuori ja suloinen, poika lahjakas ja komea. Tyttö ja poika katselivat toisiaan, hymyilivät. Poika halusi nähdä uudelleen tytön kasvot, kuulla tytön äänen. Sillä kaikki tytössä oli täydellistä.
Tyttö odotti pojan sanoja, ilmaan kirjoitettuja kirjaimia. Tyttö kuunteli pojan äänen sointia, katseli kitaran kielillä leikkiviä sormia. Iloitsi musiikista, jolla poika rakensi siltaa heidän välilleen.
Poika haki tytön ulos. Ei pälyillyt arkana talon seinustalla, vaan seisoi rehtinä ovella, kätteli äidin, kätteli isän. Rakensi toisen sillan. Ajatteli, miten onnekas onkaan. Sitten, hetki myöhemmin, utelias, tunnusteleva ensisuudelma.
***
Mutta ensisuudelma olikin virhe! Joku näki! Se, joka oli osa samaa kristillistä yhteisöä, se joka kuvitteli olevansa Jeesuksesta seuraava! Nuorten seksuaalisuus on uhka! Poika ja tyttö avasivat sen, mitä ei olisi saanut! Seksuaalisesti estyneiden kristittyjen Pandoran lippaan!
Suudelma muuttuu paholaisen juoneksi, automaattisesti seksiin johtavaksi teoksi. Sillä poika on vanhempi! Totta kai poika haluaa seksiä! Totta kai tyttö tulee raskaaksi! Herrajumala! Esiaviollista seksiä! Helvetin lieskat polttavat jo!
Poikaa täytyy puhutella! Pojasta on tulossa ylistyksenjohtaja, ei silloin voi olla seksihurjastelija! Tyttöä täytyy puhutella, on vaarallista harrastaa seksiä itseään vanhemman pojan kanssa! Sukupuolitauteja ja vaikka mitä! Sääntöjä täytyy noudattaa, täytyy olla rajat!
Kaunis, vasta nupuillaan oleva tapetaan. Poika ja tyttö lyödään hengellisesti mustelmille. Tyttö kokee syyllisyyttä, poika häpeää. Tyttö lähtee seurakunnasta, ei kykene enää näkemään poikaa.
***
Pidetään kriisikokous. Jeesuksesta seuraava syyttää koulujen seksuaalikasvatusta, setalaisia vaikutteita, vihreitä. Kaikki uhkia, saatanasta seuraavia! Nuorille ei pidä kertoa liikaa. Kokonaisvaltainen seksuaalikasvatus lisää yhdyntöjä ja saa nuoret puhumaan seksuaalisuudesta! Omaksumaan vääriä vaikutteita! Unohtamaan Jeesuksen!
Toisaalla tyttö ja poika kaipaavat toisiaan. Etsivät totuutta, mutta eivät löydä. Olisivat halunneet tutustua, kunnioittaa toisiaan, rakentaa jotain kaunista ja kestävää, Jumalan tahdon mukaista. Toisistaan tietämättä lukevat samaa Laulujen laulun kohtaa: ”Älkää häiritkö rakkauttamme, älkää häiritkö, ennen kuin itse haluamme herätä.”
Kirjoittaja on teologi, tietokirjailija ja Vapauta Uhri ry:n toiminnanjohtaja.
Kuva: Wings4photography
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä