Vähän ennen kuin minusta tuli piispa eräs mies tuli luokseni ja kyseli minulta arvoistani ja kannoistani kirkon päivänpolttaviin kysymyksiin. Vastasin niin hyvin kuin osasin. Hän oli tyytyväinen. Mennessään hän sanoi: ”On hyvä tietää, mitä kapellimestari ajattelee asioista.” Kysyin, mitä hän tarkoitti. ”Niin”, hän vastasi. ”Sinä olet kapellimestari ja me jäsenet maksamme viulut.”
Hän osui naulan kantaan. Keskustelu on pyörinyt mielessäni ja saanut minut miettimään, näemmekö me työntekijät kaikki kirkon jäsenet. Onko vaarana, että huomaamme vain aktiivisimmat?
Kun olin kirkkoherra, mentorini antoi minulle neuvon: ”Varo, ettet käytä 90 prosenttia seurakunnan resursseista kymmeneen prosenttiin jäsenistä. Muista, että seurakunta on paljon suurempi kuin he, joita näet viikoittain toiminnassa.” Neuvo oli hyödyllinen. Seurakunnan työntekijänä keskittyy helposti niihin, jotka ovat jo mukana toiminnassa.
Kirkon työntekijöille vuonna 2019 tehty kysely osoitti, että vain joka kymmenes työntekijä pitää työnsä keskeisenä painopisteenä niiden ihmisten kohtaamista, jotka osallistuvat harvoin seurakunnan toimintaan. Vastaajista 28 prosenttia arvioi kohtaavansa harvoin osallistuvia melko paljon.
Peräti kaksi kolmesta kuitenkin sanoi, ettei heidän työnsä painopiste ole näiden ihmisten kohtaaminen. Heistä joka viidennen mielestä se ei kuulu heidän työhönsä lainkaan. Vain 15 prosenttia tutkimukseen vastanneista teki työtään pääasiassa jossain muualla kuin seurakunnan tiloissa. Ainoastaan joka kymmenes kirkon työntekijä kertoi lisänneensä kotikäyntejä.
***
Luvut antavat ajateltavaa. Moni kirkosta eroava sanoo lähtevänsä siksi, ettei kirkko merkitse heille mitään. Samalla useimmat kirkon työntekijät haluavat tehdä hyvää työtä ja tavoittaa myös näitä ihmisiä.
Kyse on pitkälti toimintamalleista, kielestä ja asenteesta. Meidän on uskallettava kokeilla uusia tapoja tavoittaa jäseniä, myös epäonnistumisen uhalla. Hävittävää ei ole!
Meidän työntekijöiden on kehitettävä tapojamme ilmasta itseämme ja suhtautumistamme. Ovatko kaikki kirkon jäsenet silmissämme yhtä arvokkaita? Onko jokaisella jotain annettavaa? Haluammeko ja uskallammeko kuulla, miten he uskovat ja mitä he ajattelevat? Olemmeko valmiita sanomaan jokaiselle jäsenelle: olet tärkeä, ja olen iloinen, että olet mukana?
Se on meidän työntekijöiden tehtävä. Runsaat 3,7 miljoonaa kastettua suomalaista nimittäin luottaa meihin niin paljon, että kuuluu yhä kirkkoon.
Bo-Göran Åstrand
Kirjoittaja on Porvoon hiippakunnan piispa. Kolumnin on ruotsista kääntänyt Meri Toivanen. Kirjoitus on julkaistu 26.2.2021 ilmestyneessä Kotimaa-lehdessä.
***
Seuraa Kotimaata
Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.
Ilmoita asiavirheestä