Lapsenlapsi, puolitoistavuotias tiitiäinen, kastettiin kesälauantaina. Perheen lisäksi kasteen sakramenttia oli tullut todistamaan laaja joukko sukulaisia ja ystäviä.
Tilaisuus oli harvinainen kokemus etenkin nuoremmille läsnäolijoille, sillä kastejuhlia vietetään yhä harvemmin. Niiden sijaan järjestetään nimiäisiä.
Vielä 1980-luvulla kastettiin lähes 90 prosenttia syntyneistä lapsista. Kymmenen vuotta sitten kastettiin noin 75 prosenttia ja toissa vuonna 54 prosenttia. Kaikissa pohjoismaissa on vastaava suuntaus.
Kirkon työryhmät ovat pohtineet tilannetta. Kirkon tutkimuskeskus julkaisi pari vuotta sitten kirjan Kasteen poluilla, joka kävi läpi kasteen ja kummiuden teologiaa ja käytäntöjä.
Kasteiden järjestämistä on yritetty helpottaa muun muassa kirkkoon kuuluvien kummien määrää vähentämällä.
LUTERILAISEN KIRKON sivuilla kasteesta sanotaan näin: ”Kaste on rakkautta. Ristiäisissä kastettavan läheiset rukoilevat ja toivovat yhdessä hänelle hyvää. Kasteessa kyse on Jumalan rakkaudesta. Jumala on aina kastetun kanssa ja pelastaa hänet kaikelta pahalta. Kasteveden suoja ympäröi häntä vielä kuoleman rajan ylikin.”
Ymmärrän sen, että asioita pitää yksinkertaistaa. Silti en tohtisi luvata tiitiäiselle saati hänen vanhemmilleen, että Jumala pelastaa nyt kastetun lapsen kaikelta pahalta. Sillä eihän kasteessa ole kyse hokkus pokkus -taikasanoista, joilla paha saadaan karkotettua.
Elämä on paljon monimutkaisempaa. Elämässä tulee väistämättä vastaan ikäviä ja pahoja asioita.
Lapsenlapsi syntyi vain muutama päivä sen jälkeen kun Venäjä oli aloittanut hyökkäyssodan Ukrainassa. Uuden ihmisen syntymä toi valoa pimentyneeseen maailmaan. Myös hyviä asioita tapahtuu.
Kaikki kastetut ja kastamattomat lapset ovat Jumalan ihmeitä. Meidän aikuisten tehtävä on tarjota heille turvallinen kasvuympäristö sekä jättää jälkeemme elinkelpoinen maailma, jossa ei käydä sotia.
Sota on läsnä sielläkin missä on rauha. Koskettavalla tavalla se tuli ilmi kun kastetun lapsen seitsemänvuotias isosisko tahtoi kastejuhlassa kerätä rahaa Ukrainan lapsille.
VIETIMME ILOISTA kastejuhlaa huolimatta sotaan ja ilmastonmuutokseen liittyvistä uutisista.
Ilo konkretisoitui kastettavassa lapsessa. Häntä alkoi naurattaa kun pappi piirsi hänen otsaansa ja rintaansa pyhän ristinmerkin todistukseksi siitä, että ristiinnaulittu Jeesus Kristus on lunastanut ja kutsunut hänet opetuslapsekseen.
Niin kuin tiitiäinen olisi tiennyt, että sehän juuri on se kaikkein iloisin asia.
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!
Ilmoita asiavirheestä