Herännäisjohtaja Paavo Ruotsalainen (1777–1852) muistetaan myös siitä, että hänen luokseen Nilsiän erämaihin saapui ahdistettuja ja kiusattuja ihmisiä. Monen kerrotaan lähteneen ”Ukon” luota autettuna.
Mutta moniko lähti silloin pois tyhjänä? Emme tiedä.
Viime viikolla Aholansaaressa vietetyt Teologiapäivät ovat yksi osoitus siitä, että Asian ympärillä on edelleen kiinnostusta. Ukko-Paavon nimeä ei päivien aikana turhaan lausuttu, mutta saareen oli kuitenkin tullut noin 60 teologisista kysymyksistä kiinnostunutta. Se on hyvä tulos.
Moni lähti nyt varmasti kotiin eväitä saaneena. Joku ehkä ei.
***
Herännäisyys ei ole ollut korostetun opillinen liike. Siksi olikin mielenkiintoista, kun toimittaja Salla Ranta syväluotasi uskonnonfilosofian keinoilla sitä, mitä on kristinoppi.
Pitkässä, eri näkökulmia avaavassa ja muutenkin ansiokkaassa esityksessä Rannan omaperäinen kiteytys oli, että uskontunnustus on kirkon kansallislaulu. Maamme-laulua lauletaan Rannan mukaan siksi, että haluamme liittyä yhteen, ei siksi, että sen jokainen sana ja pilkku on tutkittu ja todeksi havaittu. Maamme-laulu on yhteinen symboli.
Ehkä näinkin on. Symbolihan uskontunnustus on ja joillekin kuulemma hankalaksi koettu. Ranta väitti myös, että opista ei oikein uskallettaisi puhua eikä kauheasti tulkitakaan, kirkossa sitä vain valvotaan. Opista ei hänen mukaansa tehdä laulujakaan.
No ainakin virsiä on tehty. Ja onhan opeista ylipäätään tehty tutkimustakin tavan takaa. Mutta olisiko se oikea keskustelu opeista sitten jotakin muuta?
***
Rannan mukaan kirkko on samassa tilanteessa kuin alkuvuosisatoinaan ja reformaatiossa: nyt olisi otettava kantaa esimerkiksi skientismiin, fundamentalismiin, täydellisyyden tavoitteluun ja ruumiillisuuden palvontaan. Väittelemällä opista tulisi rakas.
En kiistä. Mutta väitän, että nykyisin aliarvostettu dogmaattisuus on suojellut kirkon apostolista uskoa. Oppi on toki kirkon vaelluksessa kehittynyt, mutta sillä on pysyvät juurensa Raamatun sanomassa. Uutta ilmoitusta ei liene saatavissa. Valikoivuus, suhteellistaminen tai uudelleentulkinta olisivat oppia nekin.
Kristinuskolla on aina myös jokin opillinen ja rationaalinen sisältö. Kyse on vain siitä, onko se alkuperäinen vai kunkin ajan tarpeisiin rakennettu ja vaihtuva.
Ajan tulessa jalostunut oppi ja uskontunnustus ovat todella kirkon ja myös herännäisyyden kansallislaulu. Jos opin perusteet tai kohdat tulkitaan radikaalisti uusiksi, on edessä joutsenlaulu.
Kuva: Olli Seppälä
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.