Oppivelvollisuus laajenee 18 ikävuoteen tänä vuonna. Uudistajat sanovat, että lakimuutos parantaa kansalaisten koulutustasoa ja työllisyyttä. On toki varhaista sanoa, miten siinä lopulta käy.
Suomessa oppivelvollisuuslaki saatiin verrattain myöhään. Lain viivästyminen johtui maan asemasta Venäjän suuriruhtinaskuntana. Vuoden 1921 oppivelvollisuuslain ohella monet muutkin viime vuosisadan alun lainsäädäntöhankkeet saatiin valmiiksi vasta sisällissodan jälkeen.
Alkuun uudistus pelotti. Kunnissa pelättiin, että uudistus olisi liian kallis. Työnantajat pelkäsivät, ettei koulun myötä lapsista kasvaisi enää kunnon työläisiä. Kirkossa taas pelättiin, että maallistuminen kiihtyisi.
Kaiken pelon keskellä Kotimaa-lehti edusti optimismia: ”Kaikista ihmisten vallassa olevista yhteiskunnan ja valtion suojelukeinoista on kaikki kansalaiset käsittävä koulutus varmin.” Sisällissodan jälkeisen yhteiskunnan rakentaminen yhtenäiseksi edellytti kaikkien kouluttamista, ja siksi oppivelvollisuuslaki oli erityisen tervetullut.
***
Kotimaa oli kaukonäköinen. Olihan sittemmin ratkaisevaa, että syksyllä 1939 sotaan paikkakunnittain komennetut tunsivat toisensa jo kansakoulusta. Kansallisessa kertomuksessa kansakunnan yhdistymistä ryhdyttiin tosin kutsumaan talvisodan ihmeeksi. Koulunpidon ihmemaaksi Suomi tajuttiin vasta myöhemmin.
Kirkolliset alkukoulut väistyivät alakansakoulujen tieltä. Kirkollinen alkuopetus, rippikoulut ja kinkerit olivat luoneet vankan pohjan uudenaikaistuvalle koulujärjestelmälle. Oppivelvollisuuskoulut jatkoivat nyt tätä työtä.
Luottamus yhteiskunnan kykyyn järjestää koulunpito järkevällä tavalla on ollut luterilaisessa kirkossa usein koetuksella, vaikka luterilaista olisi kyllä vähän luottaa. Varsinkin uskonnonopetuksen suhteen kirkko on ollut mustasukkainen. ”Taistelun” ensimmäisen erän se katsoi voittaneensa 1922, kun Kirkkokansan nousu -niminen painostusryhmä onnistui tavoitteessaan. Tunnustuksellisen uskonnonopetuksen rinnalle ei hyväksytty kaikille pakollista siveysoppia.
***
Kaikille yhteistä katsomusainetta on sen jälkeen ehdotettu miltei jokaisella vuosikymmenellä. Viimeksi sen teki vihreiden eduskuntaryhmä juuri joulun alla. Tällaista oppiainetta ei olla kuitenkaan riittävästi yhdessä tahdottu. Onneksi on liian varhaista sanoa, miten siinä lopulta käy.
Kirjoittaja on kirkkohistorian professori Itä-Suomen yliopistossa. Kolumni on julkaistu 8.1.2021 ilmestyneessä Kotimaa-lehdessä.
***
Seuraa Kotimaata
Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.
Ilmoita asiavirheestä