Piispat tekivät 16.3. päätöksen, jolla väitän olleen iso merkitys siihen, millaiseksi kirkkomme yleisilme on koronakevään keskellä muotoutunut. Tarkoitan sitä päätöstä, että jumalanpalvelusten viettämistä jatketaan ilman kirkkotilassa läsnä olevaa seurakuntaa ja palvelukset striimataan verkkoon.
Piispojen päätös kirvoitti tuoreeltaan myös kritiikkiä. Joidenkin asiantuntijoiden mielestä olisi parempi toteuttaa vain muutama korkeatasoinen striimaus sen sijaan, että jokaisessa seurakunnassa puuhastellaan puutteellisen osaamisen ja heikkojen teknisten valmiuksien kanssa.
Seurakunnissa piispojen päätös sen sijaan otettiin innolla vastaan. Alkuhämmennyksen jälkeen heittäydyttiin prosessiin mukaan. Pappien ja kanttorien lisäksi verkossa työtään tekevät nyt nuorisotyönohjaajat, lastenohjaajat, diakonit ja monet muut.
***
Puolitoista kuukautta myöhemmin vaikuttaa siltä, että se, mitä jotkut pelkäsivät katastrofiksi, onkin kääntynyt voitoksi. Esiin on kuoriutunut somempi kirkko. Enkä nyt todellakaan tarkoita kauniita ja rohkeita pappeja, vaan kirkkoa sellaisena kuin se on: perustehtävälleen uskollisena, kokeilunhaluisena, osaavana ja rosoisenakin.
Helsingin Sanomien arvostettu toimittaja Anna-Stina Nykänen
kirjoitti tästä koronakevään kirkollisesta ilmiöstä, että netissä näkyy nyt naurava kirkko. Sysmän pastorin hyväntuulinen suhtautuminen pieniin kommelluksiin jumalanpalveluksen striimauksessa on kevään kirkollisia merkkitapauksia. Oma paradoksinsa on siinä, että joskus viimeisen päälle hiottu ja teknisesti korkeatasoinen toteutus jättää etäisen vaikutelman, mutta inhimillistä rosoa sisältävä aitous puhuttelee.
Siihen, että jokaisessa seurakunnassa pidetään koronasta huolimatta sinnikkäästi jumalanpalvelukset, sisältyy syvempi hengellinen merkitys. Monelle on tärkeä asia, että rukous jatkuu omassa rakkaassa kotikirkossa. Jeesuksen sanat ”missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään” saavat nyt uutta sisältöä.
***
Vaikka osallistujamäärät eivät ole olennaisimpia asioita, on silti hyvä todeta, että paikoitellen striimatut jumalanpalvelukset ja konsertit ovat keränneet hämmästyttävän suuria osanottajamääriä. Esimerkiksi Oulun tuomiokirkon pääsiäispäivän jumalanpalvelukseen osallistui Virtuaalikirkon suorassa lähetyksessä noin 3 000 ihmistä.
Vieläkin huikeampi on samasta kirkosta 26.3. striimattu seurakunnan omien kanttorien kirkkokonsertti, jota seurasi suorana yli 19 000 ihmistä. Koronakeväänä on siis saatu todistaa pieniä ja suuria virtuaalisia ihmeitä.
Kirjoittaja on Oulun hiippakunnan piispa.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
Jumalapalvelusten striimaus sai sunnuntaina aikaan suuren virtuaaliseurakunnan
Kommentti: Koronan jälkeen kirkko on erilainen – ainakin somempi ja notkeampi
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.