Suomen Raamattuopisto aloitti perinteiseen tapaan kirkon tapahtumavuoden Perusta-lehden teologisilla opintopäivillä.
Tätä nykyä opintopäivät ovat oma erikoistunut ilmiönsä ja yksi Suomen kirkollisista kuplista. Tätä kuplaa voisi kehaista ainakin siitä, että vuodesta toiseen sen ohjelmasta rakentuu ensi silmäyksellä mielenkiintoinen, sisällökäs ja kirkkopoliittisesti viehättävän epäkorrekti. Tämänvuotinen ulkomainen päätähti N. T. Wright oli helmi. Tällaista tarvitaan.
Toisella silmäyksellä lopputulos voi olla osittain odotuksia arkisempi: lööppi voi luvata liikoja. Laajasta tarjonnasta jotakin pureskeltavaa jää kuitenkin käteenkin.
***
Opintopäivät ovat yksi ikkuna moni-ilmeisen viidennen herätysliikkeen nykyisyyteen. Kuten kirkossa muuallakin, väki ikääntyy ja vähenee. Sen seurauksena monen viidesläisen järjestön talous on kuralla ja joidenkin ennuste kysymysmerkki.
Ilman verorahaa tässä kirkossa ei enää menesty oikein mikään.
Uuspietistinen tai luterilais-konservatiivinen tykitys on melko kovaa, mutta hakuammunnaksi menee: ei sellainen spiritualiteetti Suomen kirkossa juuri leviä. Mutta eipä leviä mikään muukaan opinpainotus, paitsi vanhoillislestadiolaisuus luonnonmenetelmällä.
***
Perustan päivät ovat kyllä sikäli mielenkiintoiset, että ne vetävät puoleensa myös teologisesti ja kirkkopoliittisesti säilyttävällä kannalla olevia ulkopuolisia. Osanottajat muodostavat hieman epäpyhiäkin alliansseja sikäli, että paikalla näkyy viidesläisen perusherätysliikejoukon lisäksi myös luterilaisen kirkon muista kuplista tulevia, jopa katolisia teologeja ja helluntaisaarnaajia. Heterogeeniseen joukkoon kuuluu myös hyvin korkeasti oppineita.
Nämä konservatiivisesti orientoituvat kristityt ovat virkakysymysturvapaikanhakijoita, avioliitto-heteronormatiiveja tai muita, jotka kokevat kirkon teologian ja spiritualiteetin menneen entisen Volgan tavoin ryskyen ojaan ja lepikon puolelle.
Toisaalta yksi kävijä totesi opintopäivistä: tämä on kirkossa niitä harvoja paikkoja, joista tätä nykyä saa hengellisesti jotakin.
***
Paneehan se miettimään, jos näin koetaan. Hengellinen rakennusaine on kirkossamme monin paikoin vähissä. Kuinka usein kuulen nykyisin hyvän saarnan, jossa raskaita ristejään raahaavaa, hengellisesti epäonnistunutta rohkaistaan sodassa syntiä, kuolemaa ja Perkelettä vastaan – tai osoitetaan selvästi oikean ja väärän ero? Kuinka usein saarnaajana uskallan ja osaan itse sanoa, mitä kirkon salto mortalen eli surmansilmukan aikana pitäisi sanoa?
Kuva: Jussi Rytkönen. Maailmankuulu raamatuntutkija N. T. Wright on kirjoittanut lukuisia eksegeettisiä teoksia. Raamattuopistolla hän ilahdutti suomalaisia lukijoitaan omistuskirjoituksilla.
Lue myös:
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.