Piispa Samuel Salmen keväisestä vierailusta Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan löytyy loputtomasti uusia ulottuvuuksia. Ai miten niin? No, tiedekunnan entiset ja nykyiset opiskelijat tietävät. He kävivät sosiaalisessa mediassa vilkasta julkista keskustelua Kotimaa24:n uutisesta, jossa kerrottiin tiedekunnan dekaanin Antti Räsäsen reaktiosta piispa Salmen ulostuloon. Uutisen voi lukea täältä.
Avauksessaan Salmi väitti närkästyneenä, että yliopisto yritti estää häntä pitämästä hartauden teologeille.
Sosiaalisen median keskustelussa esille tulivat muun muassa seuraavat näkökulmat:
***
1. Teologisen tiedekunnan ja kirkon suhde. Paheksuttiin, että paikassa, jossa opiskellaan uskontoja, ei kestetä nähdä uskonnonharjoitusta. Pohdittiin, eikö uskonnosta saa puhua edes tilaisuudessa, jossa on kyse uskonnon harjoittamisen ammattilaisten, pappien, työllistymisestä? Muistutettiin, ettei teologisella tiedekunnalla voi olla akateemisessa yhteisössä erivapauksia. Muisteltiin menneitä vuosikymmeniä, jolloin kaikki oli toisin.
2. Poliittinen ilmapiiri. Ilmaistiin pettymystä siihen, että jopa teologisessa tiedekunnassa haksahdetaan negatiivisen uskonnonvapauden tulkintaan, jossa uskonnonvapaus on vapautta uskonnosta, ei vapautta uskontoon. Oltiin sitä mieltä, että negatiivinen uskonnonvapaus sisältää harhan mahdollisuudesta neutraaliin tilaan. Perättiin määritelmää julkiselle tilalle. Mietittiin, saisiko piispa rikkoa sääntöjä tahallaan. Pitäisikö hänen suorastaan tehdä niin, jos säännöt ovat päättömiä?
3. Hartauden harjoittamisen filosofia. Pohdittiin, mikä on hartauden määritelmä. Ovatko raamatunlauseet hartaus, entä mikä on tapakulttuurin ja uskonnon harjoittamisen raja? Väännettiin siitä, voiko hartauden harjoittamisen määritellä objektiivisesti. Kysyttiin, saako tilaisuus muuttua hartaudeksi pyytämättä ja yllätyksenä.
4. Ihmisoikeudet ja niiden suhde toisiinsa. Puhuttiin eri ihmisoikeuksien asettumisesta ristiriitaan keskenään. Kysyttiin, mikä oikeus ohittaa muut. Mietittiin, jääkö uskonnonvapaus aina jalkoihin.
***
Keskustelu osoitti, että teologit osaavat puhua siitä, mistä heidän pitääkin. Lisäksi se kiteytti, että vaikka piispan vierailu oli harmiton episodi, uskonnon sija julkisessa tilassa on kaikkea muuta kuin yksinkertainen.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.