Kävin toissa viikolla Kaliforniassa. Lennoilla – mennen tullen – katsoin elokuvan Varjoon jääneet (Hidden Figures).
Elokuva kertoo taistelusta avaruudesta. Kumpi – Yhdysvallat vai Neuvostoliitto – pääsee koskemaan ensin tähtiä ja saa ihmisen kuuhun?
Maailma muistaa kamppailusta astronautit, kuten Juri Gagarinin ja Neil Armstrongin.
Tositarinaan perustuvan elokuvan sankareita ovat varjoon jääneet, kolme mustaa naista, joiden äly oli korvaamaton, kun Yhdysvallat presidentti John F. Kennedyn innostavan vision voimalla sai ihmisen kuuhun ja takaisin kotiin.
***
Elokuva on kertomus rotuerottelun järjettömyydestä. Monta kertaa ovi meni kiinni mustilta ja naisilta, ja varsinkin mustilta naisilta. Monta kertaa parhaat taidot jäivät hyödyntämättä ja unelmat saavuttamatta.
Lahjakkuus ja osaaminen eivät riittäneet, koska rotu ja sukupuoli olivat vääriä.
Filmin symbolisesti väkevimpiä hetkiä on, kun avaruusohjelman johtaja Al Harrison (Kevin Costner) hakkaa sorkkaraudalla alas kyltin, jossa lukee värillisten naisten vessa.
Avaruusohjelma Nasassa on vain yksi ihonväri: nasa, hän sanoi ja kantoi kyltin pois. Siihen asti mustat naiset kävivät vessassa kaukana toisessa talossa.
***
Varjoon jääneet on hyvin ajankohtainen elokuva.
Kaliforniassa kävin kollegoiden kanssa useissa maailman huippuyrityksissä. Jokainen houkuttelee parhaita työntekijöitä läpi maailman, jotta yritykset voivat luoda uutta ja menestyä.
Avoimiin tehtäviin haastatellaan joskus tuhansia eri puolilta maailmaa, jotta löydetään parhaat. Kun nämä saadaan töihin, heille luodaan mahdollisimman hyvät olosuhteet.
Yritykset pelkäävät, että presidentti Donald Trumpin maahanmuuttopolitiikka estää lahjakkaimpien pääsyn Yhdysvaltoihin. Sama huoli on Suomessakin monilla yrityksillä Suomen maahanmuuttopolitiikan osalta.
Varjoon jääneet on vahva elokuva syrjintää vastaan. Vaikka usein toista todistamme, syrjintä elää yhä vahvana.
Joskus se kohdistuu sukupuoleen. On yhä ihmisiä, joille esimerkiksi nainen pappina on yhtä vaikea hyväksyä kuin aikanaan musta nainen avaruusohjelman jäsenenä.
Joskus se kohdistuu uskontoon. Moni kokee yhä vahvojakin ennakkoluuloja ja joutuu voittamaan esteitä, jotta voi toteuttaa unelmiaan ja pitää uskonsa.
Joskus se kohdistuu seksuaaliseen suuntautumiseen, joskus poliittiseen kantaan tai siihen, että ihminen on päättänyt liittyä tai olla liittymättä johonkin järjestöön, esimerkiksi ammattiliittoon.
Kaikki syrjintä on väärin ja pitää kitkeä pois.
***
Luoja on luonut meidät erilaisiksi mutta samanarvoisiksi. Kaikilla on sama ihmisen arvo ja luovuttamattomat oikeudet. Jokainen saa tavoitella vaikka tähtiä, oli sukupuoli, ihonväri, usko, poliittinen katsomus tai suuntautuminen mikä tahansa.
Kirjoittaja on Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja.
Kuva: Jukka Granström
Lue myös:
Kolumni: Toivon tuulahdus kuuluu jokaiselle
Kolumni: Väkevä toivo on elämää kannatteleva voima
Kolumni: Yhdenvertaisuus on ennen muuta moraalinen asia
Kolumni: Isän syli on jokaisen lapsen oikeus
Ilmoita asiavirheestä