Maailmanlaajuiseksi someilmiöksi kasvaneen #metoo-kampanjan alkamisesta on runsaat kaksi vuotta. Kampanja herätti keskustelua erityisesti taide- ja kulttuurialalla tapahtuvasta seksuaalisesta häirinnästä ja hyväksikäytöstä.
Kirjailija, ohjaaja Veijo Baltzarin tapaus osoittaa, että tarve sukupuolittuneen väkivallan esillä pitämiselle myös Suomessa on jatkuva. Baltzariin kohdistuvat rikosepäilyt kertovat paitsi Baltzarista itsestään, myös yhteiskunnastamme ja sen vaikuttajista.
***
Seksuaalisessa väkivallassa ei ole kyse pelkästään poliisin tietoon tulleista rikoksista tai raflaavista uutisotsikoista. Kyse on ennen kaikkea kulttuurisesta, poliittisesta ja historiallisesta jatkumosta, jossa naisten ja tyttöjen seksuaalisuus on miehisen kontrollin ja vallankäytön kohteena. Tuon vallankäytön ympäröivä yhteiskunta hyväksyy vaikenemalla näkemästään.
Juuri vaikeneminen on mahdollistanut Baltzarin tapauksen. Vaikeneminen hänen virkavelvollisuuden rikkomisesta saamastaan sakkotuomiosta, joka liittyi siihen, että hän asemaansa hyväksikäyttäen oli houkutellut nuoria naisia hotellihuoneeseen. Vaikeneminen Baltzarin pedagogisen toiminnan aiheuttamasta huolesta. Jos pääosin 14–15-vuotiaita tyttöjä käsittävän teatterin ohjaustoiminnan mainitaan sisältävän ihailun, läheisyyden ja romantiikan tärkeyteen viittaavia elementtejä, eikö jonkun raportin lukijan tulisi nostaa meteli?
Seksuaalista hyväksikäyttöä ja ihmiskauppaa tapahtuu, koska ihmiset ovat välinpitämättömiä ja tavoittelevat omaa etuaan ja nautintoaan. Baltzar sai taustastaan huolimatta vaikutusvaltaisten ihmisten olalle taputtelua ja kulttuurineuvoksen arvonimen, koska kuului romanivähemmistöön, jonka etujen ajaminen kohotti mukavasti mukanaolijoiden omaa statusta. Sittemmin kaikki huutavat kuorossa olleensa tietämättömiä ja tulleensa hyväksikäytetyiksi. Oikeista uhreista viis, kunhan oma maine pysyy tahrattomana!
***
Seksuaalisen väkivallan dynamiikalle onkin ominaista juuri vastuun väistäminen. Baltzarin tapauksessa vastuuta pyrkii väistämään tietysti Baltzar itse kiistämällä rikosepäilyt. Mutta yhtä lailla vastuun väistäminen näyttää tapahtuvan poliittisessa ja julkisessa keskustelussa. Sen sijaan että kysyttäisiin, miten omista virheistä voi oppia ja miten vastaavat tapahtumat voitaisiin jatkossa välttää, keskustelu siirretään oman syyttömyyden todisteluun.
Seksuaalinen vallankäyttö on yhä edelleen rakenteellista ja symbolista, ja suojelijoiden puute on osa seksuaalisen hyväksikäytön loukkaavuutta. Baltzarin tapauksen yhteydessä jokaiselle Drom-teatteriin kytköksissä olleelle aikuiselle tulisikin esittää sama kysymys: edustaako sinun asenteesi (= vaikeneminen ja väistäminen) äärimmäistä väkivaltaa?
Kirjoittaja on teologi, tietokirjailija ja Vapauta Uhri ry:n toiminnanjohtaja.
Kuva: Wings4photography
Lue myös Pia Rendicin muita kolumneja:
Kolumni: Ryhdyin äidiksi omasta halustani, ja saman haluaisin suoda muille
Kolumni: Rajatonta seksuaalista vapautta ei saa julkisesti kritisoida
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.