”Miten valaskala Joonan nieli, kun se kurkku on niin vietävän pieni” kysytään amerikansuomalaisessa rempseässä kupletissa Daytonin apinajuttu. Tällaiset kysymykset ovat kelpoja kantabaarin kulmapöytään, mutta olen ollut toistuvasti hämmentynyt törmätessäni teologien puheeseen Vanhan testamentin käsittämättömyydestä ja näennäisestä absurdiudesta. Kuulostaa siltä kuin Uusi testamentti olisi reki, jonka perässä puoliväkisin hilautuu raskas riippakivi, Vanha testamentti. Jumalan ja ihmisen…