Äskettäin vietettiin Pohjoisen hiippakunnan 170-vuotisjuhlaa Oulussa. ”Pohjoinen hiippakunta” on epävirallinen nimi, jolla viitataan Oulun ja Kuopion hiippakuntien yhteiseen historiaan.
Pohjoinen hiippakunta perustettiin Kuopioon 1850, ja Oulu tuli sen pääpaikaksi 1900. Nykymuotoinen Kuopion hiippakunta puolestaan perustettiin talvisodan kynnyksellä 1939.
Maamme kolmanteen hiippakuntaan liitettiin keisari Nikolai I:n perustamisjulistuksessa 1850 monenlaisia toiveita. Julistuksen mukaan uusi hiippakunta tarvittiin, ”jotta armolliset aikeemme kansan edustumisesta jumalisuuden opissa, totisessa valistuksessa ja hyvissä tavoissa, sekä myös nuorison ylöskasvatuksesta taitoon ja kunnollisuuteen” voisivat toteutua.
Keisari vaikuttaa olleen yllättävänkin strateginen ajattelija. Ei tuota julistusta tietenkään strategiaksi silloin nimitetty, mutta sitähän nuo ajatukset epäilemättä olivat
***
Mitenkähän Nikolai-tsaarin ajatukset olisi muotoiltu kirkon nykystrategiassa? Kysymys on ajankohtainen nyt, kun kirkon uusi Ovet auki -strategia on juuri hyväksytty.
Ehkäpä jumalisuuden opissa, totisessa valistuksessa ja hyvissä tavoissa edustuminen (edistyminen) ilmaistaisiin niin, että ihmiset rohkaistuvat uskomaan Jumalaan ja toteuttavat lähimmäisen rakkautta. Olisiko valistuksen edistymisen kohdalla kenties viittaus kirkon ympäristövastuuseen? Mahtaisiko hyvien tapojen kohdalla olla viittaus kunnioittavan keskustelun mallien kehittämiseen kirkon piirissä, mene ja tiedä?
”Nuorison ylöskasvatus taitoon ja kunniallisuuteen” ilmaistaisiin kirkollisissa nykystrategioissa paitsi ehkä viittaamalla kirkollisen varhaiskasvatuksen ja rippikoulutyön tavoitteisiin, niin myös nuorten osallisuuteen ja vaikutusmahdollisuuksiin.
***
Ehkäpä pointti tässä kuvitteellisessa pohdinnassa on siinä, että ei strategista ajattelua ole kirkossakaan keksitty vasta viime vuosikymmeninä. Kyllä visioita ja missioita on mietitty aiemminkin, vaikka juuri näitä ilmaisuja ei ole käytettykään.
Toinen pointti saattaisi olla se, että jokaisella aikakaudella on oma strategiakielensä tai rohkenisiko sanoa jargoninsa. Pohjoisen hiippakunnan perustamisjulistuksen tavoiteasetannan kieli kuulostaa kieltämättä kovin vanhahtavalta ja koukeroiselta oman aikamme strategiapuheen rinnalla.
Mielenkiintoista on kuitenkin pohtia, miltä omat strategiamme kuulostavat 170 vuoden kuluttua, jos maailma on silloin Jumalan armosta vielä pystyssä.
Jukka Keskitalo
Kirjoittaja on Oulun hiippakunnan piispa. Kolumni on julkaistu 23.10. ilmestyneessä Kotimaa-lehdessä.
Lue Jukka Keskitalon muita kolumneja:
Kolumni: Korona on aiheuttanut hätähuudon tuntureilta
Kolumni: Voisiko joku kirjoittaa pari rukousta yrittäjien puolesta?
Kolumni: Pandemiassa esiin kuoriutui kirkko, joka on uskollinen, osaava ja rosoinen
Kolumni: Kuka saa ja mitä? – Kirkon sisäinen tasausjärjestelmä tulee ottaa luupin alle
Kolumni: Antaisitko rahasi suurseurakunnalle vai yhteisölle, jossa käyt messussa tai kerhossa?
Ilmoita asiavirheestä