50 vuotta sitten ihminen seisoi ensi kertaa Kuun pinnalla. Muistan tapahtuman siten, kuin kansakoulussa juuri lukemaan oppinut sen koki.
Kehitysoptimismi kylmän sodan keskellä oli suurta.
Ensimmäisinä ihmisinä Kuun pinnalla seisoivat länsimaiset protestantit. Ikään kuin ahkeruus, itsekuri, demokratia, synnintunto ja pelastus yksin uskosta Kristuksen tähden olisivat johtaneet heidät kohti tähtiä. Ja niin johtivatkin.
***
50 vuotta takana, ja tämän hetken maailma on erittäin rajussa mullistuksessa. Tekniikka ei pelastanut. Länsimainen protestanttinen ihminen on huolissaan. Hänen sivilisaationsa on samanaikaisesti muiden ihailema ja inhoama.
Identiteettinsä hukannut protestanttinen kristinusko käy läpi metamorfoosia, jonka lopputuloksia voivat olla katoaminen, muuksi muuttuminen, sulautuminen johonkin itsevarmempaan – tai uusi vahva alku.
2000-luvulla on oltu huolissaan myös demokratian tilanteesta maailmassa ja myös siellä, missä se on keksittykin: lännessä.
Jotakin on särkynyt. Uudenlaiset poliittiset liikkeet syntyvät ja vanhat kuihtuvat. Maailman voimasuhteet muuttuvat. Tämä pelottaa monia länsimaisia ihmisiä.
Ihmetyttää, että suuri osa muuta maailmaa ei näytä demokratialla päätään vaivaavan. Seuraavaksi Kuun pinnalla seisovat ehkä kiinalaiset. He voivat olla ateisteja, buddhalaisia, taolaisia tai kristittyjä, oikeastaan mitä vain. Mutta he edustavat diktatuuria.
Venäjä on lumedemokratia, samoin useimmat muslimimaat. Intia saattaa valita tulevaisuudessa totalitaarisuuteen vivahtavan hindunationalismin.
***
Länsimainen ihminen on epävarma: jos demokratia ei olekaan lääke koko maailmalle, onko se sitä meillekään? Voiko demokratia lännessäkin kuolla? Olemmeko malli kenellekään?
Kysymys on vahvasti teologinen.
Implisiittisesti ajatus ihmisten tasa-arvosta ja vapaudesta on kirjoitettuna Raamatussa. Ilman tuota juutalais-kristillistä kirjaa länsimaita ei olisi syntynyt. Eikä demokratiaa. Eikä ihminen olisi vapaa palvelemaan toisia Jumalan vapauttamana.
Tässä kaikessa tarvittiin myös reformaation apua. Wittenbergin teesit olivat yksi vaihe ihmisen matkassa kohti taivasta: armo, sielun pelastus, ajatuksen vapaus, demokratia, tiede – jopa kuulennot.
Jos pelastettu ja vapaa syntinen hylkää Jumalan, hän avaa myös portit vapauden ja demokratian katoamiselle. Tie orjuuteen on katettu epäjumalilla.
Kuva: Matteo Canessa/ Freeimages
Lue myös kirjoittajan muita kolumneja:
Kolumni: Väärillä alttareilla uhraava kirkko ei säily – ihmistä ei saa nostaa kirkon keskipisteeksi
Kolumni: Teologian tarve kirkossa ja muualla yhteiskunnassa ei minnekään katoa
Kolumni: Kun yhteys paaviin järkkyi, luterilaisten piti alkaa perustella, mikä kirkko on
Kolumni: Kirkolla lienee helpompaa yksien puolueiden kanssa kuin toisten
Kolumni: Vähemmistön kirkko on pian totta Suomessa – onko kirkolla taloudellista suunnitelma B:tä?
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä