Elämän, politiikan ja urheilun kilpailuissa koetaan voiton huumaa ja tappion kirpaisuja. Henkilövalinnat puolue-elämässä kiinnostavat yli kaiken. Politiikka on henkilöitynyt, ja se trendi valitettavasti voimistuu.
Näinäkin viikkoina pidetään puoluekokouksia, joissa äänestetään, voitetaan ja hävitään, iloitaan ja itketään. Voittajan osa – esimerkiksi puoluejohtajan – ei ole kadehdittava, vaikka tuleehan sitä valtaakin. Hän vastaa voittohetkestään lähtien puolueestaan tai yhteisöstään julkisuuden armottomassakin seurannassa.
Johtajan on kyettävä kokoamaan eri suuntiin vetäviä porukoita yhdensuuntaiseen toimintaan. Selän takana puuhataan ja puhutaan kaikenlaista. Johtaja sovittelee, sillä sanelu ei vie perille. Se vaatii kärsivällisyyttä.
Jos voitto on hankittu ankaralla junttauksella, se todennäköisesti osoittautuu Pyrrhoksen voitoksi, siis käytännössä tappioksi. Voiton hetkellä tehdään myös suurimpia virheitä. Kun voitto julistetaan äänestysnumeroiden jälkeen, niillä minuuteilla ja sekunneilla ratkeaa oikea voittaja ja oikea häviäjä.
Voittajan on osattava nöyrtyä ja tulla puolitiehen, ja ylikin, häviäjää ja hänen joukkojaan vastaan. Aitous palkitaan, teennäisyydellä menettää luottamuksen.
***
Kuluneen sanonnan mukaan tappiossa on voiton siemen. Eihän tappiota oikeastaan ole olemassakaan. Äänestystappio on äänestyshetken tilanne, joka ei mennytkään niin kuin toivoi.
Tappio avaa uusia mahdollisuuksia, jos ne oikein oivaltaa eikä jää jurnuttamaan, katkeroitumisesta puhumattakaan. Meikäläisellä on tästä useitakin omakohtaisia kokemuksia. Voittamaan läksin, mutta häviö tuli, joka aikaa myöten kuitenkin kääntyi voitoksi.
Jos osaa ottaa tappion kirpaisevalla hetkellä tyynesti, saa itselleen mielenrauhan ja joukoilta luottamusta, joka kantaa. Tappion kokeminen luonnolliseksi osaksi elämän mutkallista kulkua kasvattaa henkistä pääomaa.
Pitkälle pätee se, että ei saa voittoja, jos ei siedä tappioita. Helpot voitot ovat petollisia. Vahva kakkonen on yhteisölleen yllättävän monasti tärkeämpi kuin äänestyksen voittanut johtaja.
Kun on oma itsensä, ei kuvittele itsestään liikoja eikä vähättele itseään, pysyvät suhteellisuudentaju ja tasapaino, ja voitot ja tappiot asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin.
Voittamaan läksin, mutta häviö tuli, joka aikaa myöten kuitenkin kääntyi voitoksi.
Kirjoittaja on ministeri.
Kuva: Jukka Granström
Lue Seppo Kääriäisen muita kolumneja:
Kolumni: Historiaa ei voi poistaa, mutta sen kanssa voi elää – yhdessäkin
Kolumni: Maailmanlaajuisia yllätyksiä iskee elämäämme vastakin
Kolumni: Suurten kriisien keskellä kannattaa puhua totta mutta rohkaista
Kolumni: Kansakunta tarvitsee sopimisen taitoja ja tahtoa
Kolumni: Kritiikki on eri asia kuin mälvääminen
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.