Presidentinvaalien alla ehdokkailta kysytään heidän uskontosuhteestaan ja toivottaisivatko he uudenvuodenpuheessaan Jumalan siunausta. Nykyinen presidentti on näin menetellyt.
Edesmennyt kuningatar Elisabet II toi monissa puheenvuoroissaan rohkeasti julki uskonsa. Usean monikulttuurisen ja moniuskontoisen valtion päämiehenä ei varmaankaan ole nykyaikana helppoa tunnustautua Jeesuksen seuraajaksi. Silti hän sen teki.
Monet presidenttimme ovat tuoneet Jumalan ja kristillisen uskon puheissaan esiin eri tavoilla. Nykyään etenkin herätyskristillisissä piireissä on tuotu esiin Kyösti Kallion uskonelämä ja rukoukset. (Tosin osa Kallion suuhun laitetuista sanoista on ilmeisesti myöhempää perua.)
Itseäni on eniten koskettanut presidentti Paasikiven uskonnollisuus. Hän oli presidenttinä tunnetusti äreä äijä, joka ei suuttuessaan kirosanoja säästellyt. Mutta vaimonsa todistuksen mukaan hän luki säännöllisesti Raamattua, erityisesti Jesajan kirjaa. Myös vaikeilla Moskovan neuvottelumatkoilla Raamattu oli hänellä mukanaan.
Vuoden 1951 uudenvuodenpuheensa Paasikivi lopetti: ”Nykyinen aika ei ole helppo pienille kansoille. Mutta ihmeellisesti on Kaitselmuksen käsi kansamme kohtaloita tähän asti ohjannut. Suomalainen sananlasku sanoo: Eletty eilinen päivä, tämä päivä tähän saakka, neuvon Jumala huomisesta pitää.”
JOSKUS ON keskusteltu siitä, pitäisikö presidentin toivottaa vain yleisesti siunausta tai kaikkea hyvää, viittaamatta persoonalliseen Jumalaan. Tällainen toivotus tuntuisi mielestäni samalta kuin latteat ruokalorut, joihin ruokarukoukset on joissakin päiväkodeissa jouduttu vaihtamaan.
On hyvä, jos maalla on kristittyjä vallankäyttäjiä, jotka sydämessään tuntevat vastuunsa, ei vain äänestäjille, vaan Kaikkivaltiaalle Jumalalle.
Vanha Testamentti kertoo Juudan kuninkaista, joista osa noudatti Herran tahtoa ja osa ei. Hallinnon hedelmät olivat sen mukaisia.
Kuitenkaan se, että ihminen on tai ei ole uskovainen, ei automaattisesti määrittele hänen sopivaisuuttaan valtiollisiin toimiin. Itsekin olen nähnyt hyvinkin kristillisiä ja varmasti uskossaan vilpittömiä ihmisiä, jotka ovat kuitenkin vilpittömästi aivan väärässä paikassa. Samoin kansamme historia kertoo, että meitä on siunattu myös monen sellaisen valtiomiehen työn kautta, jotka eivät ole olleet henkilökohtaisesti uskovia kristittyjä.
Suotavaa silti olisi, että presidentti jatkossakin toivottaisi Jumalan siunausta kansalleen – ja että myös me rukoilemme uudelle presidentille voimia ja viisautta, kuka tämän geopoliittisesti vaikean ajan keskellä tehtävään sitten valitaankaan.
Janne Kaisanlahti
Kirjoittaja on lappilainen lakimies ja kirkolliskokousedustaja.
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran. Antoisia lukuhetkiä!
Ilmoita asiavirheestä