Tänään sunnuntaina järjestettävät eduskuntavaalit osuvat samalle päivälle kuin piinaviikon tai hiljaisen viikon eli suuren viikon aloittava palmusunnuntai. Vaalien jälkeisestä viikosta tulee varmasti monelle sekä piinaava, hiljainen että suuri, vaikkakin eri merkityksessä kuin kirkollinen perinne sen ymmärtää.
Vaalipäivänä maallinen ja hengellinen kohtaavat.
Toinen vakavamielinen kansalainen on matkalla kirkkoon ottamaan kirkkovuoden mukaisesti vastaan Jerusalemiin ratsastavaa Jeesusta. Jos kirkosta ei löydy konkreettisia palmunoksia, ne kuitenkin heiluvat hengellisesti monien mielikuvissa: Hoosianna, tulkoon Messias!
Samaan aikaan toinen kirkollisveronsa uskollisesti maksava kansalainen vaeltaa äänestyspaikalle ja piirtää numeron äänestyslippuun ja heiluttaa sitä vaaliuurnan yllä hiljaa mielessään iloiten: Hoosianna, tulkoon Messias.
***
Pappi, poliitikko Terho Pursiaisen nimiin menee oiva letkautus, joka liittynee muun muassa Kristillisen liiton silloiseen vaalikampanjointiin: ”Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin. Nykyään yrittävät aasit ratsastaa Jeesuksella eduskuntaan.”
Palmusunnuntain vaalipäivänä letkautus tulee väkisinkin mieleen, vaikka ajat ovat muuttuneet ja kristillisdemokraatit ovat istuneet salonkikelpoisina hallituksessa yhdessä muun muassa vasemmistoliiton kanssa (Kataisen ns. sixpack 2011–2014).
Nokkelat letkautukset ovat muutenkin vähissä, kun Timo Soini (sin.) vetäytyi eikä ollut ehdolla.
***
Eduskuntavaaleja voitaisiin tänä vuonna kutsua perustellusti ”palmusunnuntaivaaleiksi”, mutta tällaista ilmaisua ei silmiini ole osunut. Vaalit ja uskonto halutaan mediassa pitää erillään, mikä toki on fiksua.
Silti kahden ison tapahtuman osuminen samaan päivään synnyttää pohdintoja luterilaisesta regimenttiopista, kahden hallitusvallan erottamisesta. Hengelliset hengellisinä ja maalliset maallisina. Joka ne keskenään sekoittaa, sitä Tunnustuskirjoilla sormille.
On jokaisen tapakulttuurista ja mielikuvituksesta kiinni, meneekö ensin äänestämään ja sitten kirkkoon vai ensin kirkkoon ja sitten äänestämään. Tämä on toki ollut mahdollista kaikissa sunnuntaisin järjestettävissä vaaleissa, mutta tällä kertaa asiat yhdistyvät juhlavammalla tavalla.
Ikävä kyllä moderni tapa on, että ei tee kumpaakaan.
***
Palmusunnuntain nimen (latinaksi dominica in palmas ja dies palmarum) taustalla on 300-luvulta periytyvä tapa, jolloin kristityt kokoontuivat Öljymäelle laulamaan ja kuulemaan päivän aiheeseen liittyviä tekstejä. Kotiin mennessään ihmiset kantoivat palmunoksia. Myöhemmin oksia tuotiin jumalapalveluksiin, jossa ne siunattiin.
Meillä ei palmuja kasva, joten kevättalvella elonmerkkejä antavat pajut korvasivat ne. Palmusunnuntaita voitaisiinkin Suomessa kutsua ”pajunkissasunnuntaiksi”.
Onneksi pajunkissa ei ole yhdenkään poliittisen puolueen tai ryhmittymän tunnus.
Kuva: Olli Seppälä
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.