EU-parlamentti teki tiistaina historiallisen päätöksen: säätö kesä- ja talviajan kanssa loppuu vuonna 2021. Vihdoinkin, huokaisee moni. Mutta vielä on ratkaistava yksi tärkeä asia, nimittäin se, jääkö Suomi talvi- vai kesäaikaan.
Jälkimmäisen päätöksen saa jokainen EU-maa tehdä tykönänsä, vaikka jonkinlainen aikavyöhykkeiden koordinaatio olisi suotavaa. Asiasta ehtii puhua naapurimaan kanssa, jos tahtoa ja ymmärrystä vain löytyy.
Kellojen siirtämisestä on taitettu peistä, vai pitäisikö sanoa viisaria, jo vuosia. Suomi siirtyi kesäajan käyttöön 1981. Viisarivalssi on ahdistanut, ja moni on valittanut sen vaikuttaneen yöuniinsa.
Viime vuonna tehdyssä kansalaiskyselyssä 52 prosenttia vastanneista kannatti talviaikaa eli aikavyöhykejärjestelmän mukaista normaaliaikaa, mikä on todennäköisesti Suomenkin valinta.
Suomen normaaliaika on +2 tuntia (nykyinen kesäaika +3 tuntia) koordinoidusta yleisajasta (UTC), josta käytetään myös vanhempaa ilmaisua Greenwichin aika (GMT).
Aikavyöhykkeitä on 24 (toisen laskutavan mukaan enemmän). Ne jakavat maapallon siivuihin, joskin niiden rajat kiemurtelevat valtioiden rajojen mukaan joskus paljonkin.
***
EU-parlamentin päätös lopettaa kellojen siirtely on aikapolitiikkaa. Käsite ei ole kovin yleinen, mutta sillä tarkoitetaan koordinointia ja päätöksentekoa, joka vaikuttaa yhteiskunnassa noudatettaviin kellonaikoihin. Yleensä tätä politiikan osa-aluetta ei juuri pidetä esillä, vaikka sillä on suuri merkitys ihmisten arkeen. Päätös sulkea työpaikat samaan aikaan tuottaa liikenneruuhkia, samoin koulujen aloittaminen aikaisin aamulla.
Kirkollista aikapolitiikkaa on määrätä jumalanpalvelukset alkamaan sunnuntaisin kello 10 – toki siitä on nykyisin joustoja. Sitäkin sopii tänä ilon päivänä arvailla, onko EU-parlamentin päätöksellä ja kotimaisella aikavyöhykevalinnalla vaikutusta meikäläisiin kirkossakäyntitilastoihin.
Kuva: Olli Seppälä
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.