Tähän poikkeusaikaan ovat johtajamme laatineet yksityiskohtaisia sääntöjä, joita kansa totisesti tarvitsee. Saako ostoskoriin munien ja mämmien sekaan noukkia pääsiäispupun tai muun koriste-esineen? Saako mennä mummon omistamalle mökille, jos hän on henkisesti vielä iskussa, mutta kiinteistön hoito tuottaa vaikeuksia ja huussin tyhjennys on ollut jo vuosia nuoremman polven vaivoina?
Havaitsin, että virpomisesta ei ole riittävän yksityiskohtaisia ohjeita, eikä internetistä ole sen suurempaa apua. Olemme tässä(kin) asiassa omillamme.
***
Wikipedian mukaan virvottaessa ”käydään pääsiäisaikaan koskettamassa koristelluilla pajunkissavitsoilla toivottaen onnea ja terveyttä yleensä naapurustolle – – pajunkissakimppua heilutetaan virvottavan edessä ja lausutaan virvontaluku eli -loru”.
Näinä aikoina tarkoitus ei ole tosiaankaan osua, ja loru lausutaan turvaetäisyydeltä (2 metriä 50 senttiä tai mieluummin orapihlaja-aidan ja maskin (FFP2) takaa) pärskimättä ja huutamatta. Laulaminen on kielletty. Yli pääkaupunkiseudun ja Turun kaupungin rajojen kohti maakuntaa ei ole lupa virpoa.
Virvottavalla on oikeus pyytää nähtäväksi virpojan voimassa oleva rokotustodistus tai negatiivinen testitulos.
Mummoni ja Wikipediankin mukaan virpominen on palmusunnuntain perinne, joka tunnettiin jo varhaiskristilliseen aikaan. Vähän tuon ajan jälkeen, 1960-luvun Karjalassa, olin virpoessani pieni tyttö, en noita. Palkan, suklaamunan, sai noutaa vasta pääsiäisenä.
Näinä aikoina palkka onkin ongelma, jota kannattaa ratkoa paikallisilla neuvotteluilla turvaetäisyydet kuitenkin säilyttäen. Työtoveri ehdotti maksua bitcoineina. Toinen vaihtoehto on sanoa vain ovenraosta ”kiitos”, mikä saattaa aiheuttaa virpojassa närää. Anteliaimmat virvottavat laittavat munakorin rappujen eteen varoituskyltillä ”Ota vain yksi” ja schäferin kuvalla ”Täällä vartioin minä”.
Toinen työtoverini pohti, miten kasvattaisi virpomisvastaisesta lapsestaan virpojan. Jos kaksivuotias on sulkeutunut koronakuplaan ja legorakennusharrastuksensa pariin kotiinsa, häntä voi houkutella liikkeelle lupauksella suklaamunista sekä hauskalla naamiaisasulla: lähetti, tiikeri, ministeri, rokottaja, rajavartija tai lääkäri. Noita- ja velhopuku on niin last season!
Virpojan tärkein asuste on kuitenkin kirurginen tai FFP2-tason kasvomaski.
***
Tunnetuin virvontaluku lienee: ”Virvon varvon tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks. Vitsa sulle, palkka mulle.” Tunnetaan myös loru: ”Miepä virvon vitsasella. Varvon koivun oksasella. Sulle toivon terveyttä oksan myötä virkeyttä – –.”
Terveyden, tuoreuden ja virkeyden toivottamisella osutaan näinä aikoina ajan hermoon.
Suomen ortodoksikirkon suosittelemassa virpomalorussa toivotetaan: ”Virvon varvon vitsasella, tällä pajunoksasella Herramme Jeesuksen Kristuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi. Jumala sinua siunatkoon.”
Tämä viittaa virpomisen ja evankeliumikertomusten yhteyteen. Palmunlehvien virkaa saavat toimittaa pajunoksat. Vastuullinen VT (virpoja trainer) välittääkin tämän tiedon tuleville virpojasukupolville. Olivat nämä sitten Länsi-Suomen trulleja tai Itä-Suomen vunukoita.
***
Seuraa Kotimaata
Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.
Ilmoita asiavirheestä