SuomiAreena tarjosi menneellä viikolla porilaisilla lavoilla kiinnostavan kattauksen ajankohtaisia paneeleita ja haastatteluja. Toki puolueet olivat vahvasti läsnä, mutta muuten paljon puhuttiin tekoälystä, ilmastonmuutoksesta, nuorten koulutuksesta. Henkilökohtaisesti kiinnostavin keskusteluotsikko minusta oli ehdottomasti vakuutusyhtiön esiin nostama huoli: Kenen on vastuu, jos leivänpaahdin osallistuu kyberhyökkäykseen? Sikäli kun silmänurkastani näen, leivänpaahtimeni käyttäytyy tätä kirjoittaessa asiallisesti, mutta on hyvä tietää, että joku on pohtinut korvausasioita, jos se riehaantuu ja tuhoaa kodin.
Kiinnostava ja toisaalta syvästi huolestuttava kontrasti innovatiivisten ja toivoa uhkuvien keskustelujen rinnalla olivat ne pari tilaisuutta, joissa pohdittiin lukutaidon katoamista ja oppimista. Kirkon Ulkomaanapu ja Ulkoministeriö nostivat esiin maailmanlaajuisen oppimiskriisin. On pidetty tärkeänä sitä, että maailman lapset saadaan kouluun. Nyt on huomattu, että he eivät välttämättä opikaan koulussa lukemaan. Keskustelussa nousi esiin parempien opettajien tarve. Parempia opettajia taas saadaan vain panostamalla heidän koulutukseensa ja palkkaukseensa. Mutta huoli lukutaidon puutteesta ei koske vain niitä maita, joissa kehitysyhteistyötä tehdään. Elinkeinoelämän keskusliitto EK nosti omassa paneelikeskustelussaan esiin lukutaidon tilanteen Suomessa. Erityisen huolissaan oltiin poikien lukutaidon kehittymisestä eikä kukaan oikein löytänyt ratkaisua siihen, miten kirja alkaisi kiinnostaa.
Väkisinkin tulee mieleen, miten loisteliaan teknisen kehityksen kanssa tulevaisuudessa käy, jos lukutaito samaan aikaan rappeutuu. Entä miten tekoälyn eettisyys ja tunnetaidot kehittyvät, jos niiden kehittäjät eivät lue kirjallisuutta, joka syvimmillään juuri vie pohtimaan omaa etiikkaa ja tunteita?
Kirkko syventelee tunteita
Mitä SuomiAreenan tunnepuoleen tulee, niin vaikuttaa siltä, että kirkko on löytämässä omaa rooliaan tapahtuman pehmeämpänä partnerina, joka syventelee aiheita omissa tilaisuuksissaan Keski-Porin kirkossa iltaisin. Kaunis kirkkorakennus aivan lähellä muita tapahtumapaikkoja on vähitellen vakiinnuttanut paikkansa osana SuomiAreenaa. Siellä piispat voivat olla rennosti nojatuolissa esillä vieraidensa kanssa. Kirkko itsessään verhoaa keskustelun jo riittävään hengelliseen ulottuvuuteen sen kummempia hartauksia.
Piispojen iltahetkissä puhuttiin musiikin maailmaa parantavasta vaikutuksesta, koulutuksen ja elämän suhteesta, lapsen luovuudesta ja tekoälyn suhteesta toivoon. Kuulijakunta näytti äkkivilkaisulta tosin kirkollisesti harrastuneelta varttuneemmalta väeltä.
Aamuisin piispat jalkautuivat kuitenkin myös avaramman taivaan alle Kansalaistorille tarjoamaan kahvia ja tuoretta pullaa ja juttelemaan ohikulkijoiden kanssa. Tämäkin tapahtui rennosti ja luontevasti diakoniatyöntekijöiden kajautellessa reippaasti kutsua tulla: ”Kahvillee!”
Kutsu näytti tavoittavan myös niitä, jotka eivät ole muuten kirkollisesti harrastuneita.
Kuva: Freija Özcan. Arkkipiispa Tapio Luoma aamukahviseurana Kansalaistorilla.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.