Latvasta puuhun – tulee mieleen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon strategioiden otsikoinneista. Vuoteen 2015 oltiin ”Meidän Kirkko – osallisuuden yhteisö”, vuoteen 2020 saakka ”Kohtaamisen kirkko” ja nyt vuoteen 2026 asti ovat ”Ovet auki”. Voisi kuvitella, että luontevampi järjestys olisi avoimista ovista kohti osallisuutta.
Toisaalta suuntaansa hapuilevista strategioista näkee, että niitä tehdessään kirkko samalla etsii itseään ja tapaansa olla olemassa mullistuvan maailman keskellä.
Kiinnostavalla tavalla strategioidensa myötä kirkko näyttää kulkevan myös kohti juuriaan. Voisi jopa sanoa, että tällä viikolla julkaistu kirkon uusin strategia ”Ovet auki” henkii suorastaan paavalilaista sielunpaloa evankeliumin julistamiseen. ”Julistamme rohkeasti evankeliumia Kristuksesta muuttuvassa yhteiskunnassa ja uskonnollisessa kentässä. – – Puhumme Jumalasta ja kutsumme Kristuksen yhteyteen”, strategian 1. tavoitekohdassa sanotaan.
Paavaliin on palattu myös kirkon arvojen osalta. ”Meidän Kirkko” listasi kirkon arvoiksi pyhän kunnioittamisen, vastuullisuuden, oikeudenmukaisuuden ja totuudellisuuden. ”Kohtaamisen kirkko” palasi yksinkertaisiin perusteisiin: uskoon, toivoon ja rakkauteen. Niin pysyvät nämä kolme myös uusimmassa strategiassa. Ainakin ne on helppo muistaa.
Muutenhan vanhemmista strategioista ei oikeastaan muisteta muuta kuin surullisen kuuluisa ”Meidän Kirkon” lupaus kohdata jokainen seurakuntalainen laadukkaasti viisi kertaa vuodessa, mikä toteutui ehkä joka kymmenennen kohdalla. ”Kohtaamisen kirkossa” oltiinkin jo realistisempia ja luvattiin vuosittain tavoittaa jokainen laadukkaasti. Uusimmassa strategiassa tästä ei enää puhuta.
***
”Ovet auki” -strategia asettaa kuusi tavoitetta vuosille 2021–2026.
1. Ovet ovat auki ulospäin eli kirkko on missionaarinen, se siis elää ja julistaa evankeliumia.
2. Ovet ovat auki myös kirkkoon päin ja kasvuun eli hengelliseen kasvuun ja yhteisöllisyyteen.
3. Ovet ovat auki kaikille, mikä tarkoittaa myös työtä yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon puolesta sekä vihaa ja syrjintää vastaan.
4. Ovet ovat auki yhteiselle työlle ja kumppanuuksille, millä halutaan korostaa seurakuntalaisten osuutta kirkon työstä ja verkottumisen tärkeyttä.
5. Ovet ovat auki uusille mahdollisuuksille eli kokeilevammalle kulttuurille, jossa hiipunutta toimintaa voidaan karsia.
6. Ovet ovat auki myös tulevaisuudelle, mikä tässä tarkoittaa ekologista ja sosiaalista vastuullisuutta, ekumeniaa ja toivon ylläpitämistä.
Toisin kuin ”Kohtaamisen kirkko” uusi strategia ei arvioi aiempien tavoitteiden onnistumista ja se liittyy aiempaan vain joissain kohdin. Silti haasteet ovat hyvin samat, joskin tarkentuneet. Väestön ikääntymisen, muuttoliikkeen, informaatioteknologian ja katsomusten kirjon lisäksi kirkkoa haastavat nyt tuloerojen kasvu, ilmastonmuutos ja politiikan polarisoituminen.
Paikoin strategian tulevaisuuskuva saa hieman apokalyptisia sävyjä. Tekoälyn mahdollinen karkaaminen tekijöidensä hallusta herättää pelkoa. Strategia muistuttaa myös, että Jeesus kehotti lopunajallisten merkkien näkyessä nostamaan rohkeasti pään pystyyn, sillä vapautus on lähellä.
***
”Ovet auki” asettaa muutaman hyvin konkreettisen ja toivotun tavoitteen. Kirkkotilojen käyttöä uudistetaan ja seurakuntien tilat avataan omaehtoista hiljentymistä ja vapaaehtoisten järjestämää toimintaa varten. Toivottavasti tällä tarkoitetaan sitä, että ihan käytännössä kirkkojen ovet ovat useammin auki.
Myös rakenteellisia muutoksia voi olla luvassa, sillä strategian mukaan voimavaroja suunnataan hallinnosta toimintaan ja monipuolinen seurakuntatyö halutaan turvata kaikkialla Suomessa. Työntekijän rooli muuttuu enemmän mahdollistajaksi ja valmentajaksi.
Sen sijaan aiemman strategian huoli työntekijöiden hengellisen identiteetin tukemisesta on unohtunut kokonaan. ”Ovet auki” ei kerro, miten tavoitteessa on onnistuttu eikä se enää aiheeseen edes viittaa, vaikka kysymys on mitä olennaisin. Kirkolla on erinomaisia työntekijöitä, mutta ei juurikaan tilanteita, joissa heidän omasta hengellisestä identiteetistään ja sen kasvusta huolehditaan. Jos siihen ei ole mahdollisuuksia, ei heillä ole voimia eikä näkökulmia julistaa evankeliumia ja valmentaa seurakuntalaisia. Harvakseltaan tehtävät pastoraalikoulutukset eivät riitä tätä ongelmaa paikkaamaan.
Avoimista ovista kuljetaan sisään ja ulos. Sisällä pysytään, jos siellä on mukava ja leppoisa tunnelma. Sen takaamiseksi on varmasti syytä myös panostaa talonväen hyvinvointiin.
***
Kun ”Ovet auki” -strategia ei ota kantaa kirkkoa raskaasti repivään kahtiajakautuneisuuteen avioliittokeskustelun ja lisääntyvästi myös maahanmuuttovastaisuuden vuoksi, kysyä sopii, onko strategia liian kirkasotsainen ja irti kirkon omasta todellisuudesta.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.
Ilmoita asiavirheestä