Kirkolla on sanoma. Kirkko kokee tehtäväkseen kertoa tätä sanomaa ihmisille. Sitä kutsutaan julistukseksi. Sitä ei käsitellä tässä kommentissa.
Sen sijaan käsittelyssä on se, että kirkon ylä- ja paikallistasolla tapahtuu asioita, joista halutaan kertoa jäsenille ja suomalaisille laajemminkin. Tätä kutsutaan viestinnäksi.
Takavuosikymmeninä viestintä oli yksisuuntaista tiedottamista, jossa viestin lähettäjän päähuoli oli saada asiansa muuttumattomana vastaanottajan tietoisuuteen. Enää vuosiin viestintä ei ole ollut ylhäältä alas suuntautuvaa. Se on vuorovaikutukseen pyrkivää. Viestin vastaanottajalla on väliä ja hänen palautteellaan myös.
Nykyään jokainen ammattitaitoinen viestijä on tietoinen erilaisista kohderyhmistä ja osaa hakea kullekin sopivan viestin ja kanavan. Yhden viestin periaatteella ei enää päästä maaliin.
Kirkon viestintä on kirjava, satojen toimijoiden kokonaisuus. Toimijoina ovat keskushallintoon sijoittuva Kirkon viestintä, hiippakunnat, seurakuntayhtymät, yksittäiset seurakunnat ja jopa pienryhmät seurakuntien sisällä. Kirkon viestinnän laajempaan kokonaisuuteen kuuluvat myös herätysliikkeet, kirkolliset järjestöt ja kirkollinen media.
Myös Kotimaa on osa kirkollista mediaa, vaikka sitä julkaisee kaupallinen osakeyhtiö. Kirkkopalvelujen kautta Kotimaan omistus palautuu seurakuntiin. Myös Kirkkohallitus, Suomen Lähetysseura ja Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys omistavat kukin mainittavan osuuden yhtiön osakekannasta.
Kirkkoa lähellä olevien viestinten ensisijainen tehtävä ei ole viestintä vaan (uskonto)journalismi, mutta kriittisesti tarkasteltuna monen journalismi on sekä viestinnän että julistuksen palveluksessa – esimerkkinä useimmat seurakuntalehdet.
***
Kirkkohallituksen 19.1. tekemällä päätöksellä polkaistiin käyntiin kolmivuotinen kokonaiskirkon viestinnän selvityshanke, josta voi lukea lisää täältä. Se on tervetullut lupaus isommasta uudistuksesta. Tosin hanke voi myös näyttäytyä megalomaanisena byrokratiana, jossa koneisto jauhaa ja taustapaperia syntyy.
Hanke ei ole syntynyt tyhjästä. Toive kirkon viestinnän koordinoinnista ja kaikkinaisen yhteistyön lisäämisestä on elänyt pitkään monella taholla. Ymmärrettävin syy toiveelle on raha. Kirkon säästöpaineet koskevat myös viestintää.
Kokonaisuudessaan kirkon oma viestintä maksaa vuodessa noin 35 miljoonaa euroa. On näkökulmakysymys, onko se paljon vai vähän. Moni vakuuttaa, että halvemmallakin voitaisiin saada sama tulos – ja jopa parempi.
Selvityshankkeen päätavoite on mitä kannatettavin eli kirkon vaikuttavuuden vahvistaminen viestinnän keinoin ja kustannustehokkaasti. Konkreettisesti tämä näkyy toivottavasti päällekkäisyyksien purkamisena, yhteistyön lisäämisenä ja hyvien käytäntöjen jakamisena.
Hanke on herättänyt myös pelkoa paikallisen itsenäisyyden vähenemisestä ja keskusjohtoisuudesta. Tästä hankejohtajaksi nimitetty kirkon viestintäjohtaja Tuomo Pesonen totesi Kotimaalle: ”Kirkon viestinnällä voisi olla joissain osa-alueissa koordinoiva rooli, joskin joissain asioissa koordinointia voitaisiin aivan hyvin tehdä muuallakin. Tulossa ei siis ole uutta viestinnällistä Kipaa [Kirkon palvelukeskusta].”
Kirkollisella viestinnällä on nyt momentum, ratkaiseva hetki ja aika-ikkuna, jolloin se voi nousta uudelle tasolle. Hanke taustaryhmineen on rahallisestikin iso satsaus, tekeehän Pesonen sitä päätoimisesti.
***
Kokonaiskirkon viestintäselvitystä edelsi viestintäpäällikkö Eeva-Kaisa Heikuran tekemä selvitys, joka koski Kirkkohallituksen sisäistä viestintää ja uudelleen organisoitumista. Tuomo Pesosen sijaisena ja vs. viestintäjohtajana Heikuralla on mahdollisuus konkretisoida selvityspaperin näköaloja.
Paikallisellakin tasolla viestinnän organisointia ja painopisteitä jouduttaneen laittamaan uusiksi. Ainakin jos Pesosen johtama hanke niitä esittää, ja vaikkei esittäisikään.
Pääkaupunkiseudulla on tehty jo omanlaisensa ratkaisu: varsinainen viestintä ja seurakuntamedia Kirkko ja kaupunki on erotettu omiksi yksiköikseen, millä pyritään alleviivaamaan median journalistista ja itsenäistä luonnetta.
Jos hyvin käy, kirkon viestintä on muutaman vuoden kuluttua aidosti monikanavaisempaa ja entistä paremmassa iskussa kautta Suomen Siionin.
Lue myös:
Kokonaiskirkon viestintä kolmeksi vuodeksi luupin alle – ”Tulossa ei ole uutta Kipaa”
***
Seuraa Kotimaata
Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.
Ilmoita asiavirheestä