Suomen Kuvalehti
pudotti eilen keskiviikkona kirkolliseen kuplaan uutispommin. Helsingin piispaksi valitulla Teemu Laajasalolla on yritystoimintansa seurauksena velkaa, ja hän on laiminlyönyt viranomaisvelvoitteitaan.
Se, että yritystoimintaan liittyy olennaisena osana velkaraha, ei ole kenellekään asioita tuntevalle yllätys. Eikä sekään, että yritystoimintaan kuuluu riski – joka joskus myös toteutuu.
Laajasalon yrityksen velkasumma on Suomen Kuvalehden mukaan huomattava, noin 450 000 euroa, eikä siitä julkisuudessa ollut piispanvaalin aikana puhetta tai tietoa. Miksi ei? Koska se on kirkolliseen todellisuuteen kuulumaton kysymys. Ajatellaan, että kirkonmiehet ja -naiset eivät ole rikkaita tai edes vauraita, joten mitä sitä rahasta puhumaan.
Osa pitää Laajasalon velkapaljastusta ylipäätään asiattomana, osa ottaa siitä kaiken ilon irti ja osa kyselee, miksi velka-asiaa ei kerrottu ennen äänestystä.
***
Valtiollisissa ja kunnallisissa vaaleissa ehdokkaiden taloudelliset sidokset ja tilanteet tulevat esiin. Se kuuluu avoimuuteen. Kukaan ei ihmettele, miksi kysytään, paljonko on velkaa, mikä on omaisuus, onko sijoituksia tai hallituspaikkoja.
Kävikö nyt niin, että kenellekään ei tullut edes mieleen kysyä piispaehdokkailta heidän taloustilanteestaan? No, seuraavissa vaaleissa asiasta varmasti kysytään. Se tulee esille jo siinä vaiheessa, kun ehdokkaan suostumusta käydään tiedustelemassa. Jos ei muuten niin ihan vain varmuuden vuoksi.
Turkuun arkkipiispaksi pyrkivät saavat varautua vastamaan kysymyksiin omasta taloudestaan, eivät pelkästään hengellisestä tilastaan.
***
Kirkon ihmisiin ja talouteen liittyy lisäksi moralistinen lisäkiinnostus. Ikään kuin kirkon ihmiset olisivat jotenkin ylevämielisempiä, fiksumpia tai varovaisempia rahaan liittyvissä asioissa. Eivät ole.
Todennäköisesti kaikilla nykyisillä piispoilla on ollut velkaa jossain vaiheessa elämänkaartaan. Opintolainaa, asuntolainaa, yrityslainaa, kulutusluottoja, pikavippejä, kuka tietää. Ehkä joillain on yhä lainaa, joka on otettu esimerkiksi kesämökkiä varten.
Kaikki piispat ovat hyvätuloisia, mutta joku voi olla myös varakas esimerkiksi perinnön vuoksi. Osalla voi myös olla mukava salkku pörssiosakkeita eläkepäivien varalle.
Kirkolliseen eetokseen tosin ei kuulu maallisen omaisuuden kerääminen tai mahdollisimman suurien voittojen odottaminen – ellei taivaspaikkaa lasketa jättipotiksi.
***
Teemu Laajasalon esimerkki osoittaa, että piispaksi voidaan valita henkilö, joka osoittautuu velkaiseksi. Hyvä niin. Ja huono, jos velkataakka vaikuttaa kielteisesti hänen uskottavuuteensa, valintoihinsa tai viranhoitoonsa.
Vaikka velkaisuus tai velattomuus ei ole piispan valintakriteeri, saattaa tieto asiasta tulevaisuudessa vaikuttaa äänestäjän pohdintaan.
Täsmennys 24.8. klo 16.16: velka on Laajasalon yrityksellä.
Kuva: Olli Seppälä. Teemu Laajasalo piispanvaalikampanjansa avaustilaisuudessa kauppakeskus Itiksessä 13. helmikuuta.
Lue myös:
Suomen Kuvalehti: Teemu Laajasalon yhtiöllä isot velat ja veroja ulosotossa – Laajasalo kommentoi
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.