Oululainen seurakuntalehti Rauhan Tervehdys yritti saada haastattelua perinteisen avioliittokäsityksen kannattajilta. Turhaan.
Lehden haastattelemaa lääninrovasti, kirkkoherra Juhani Lavankoa kieltäytymiset eivät yllätä. Hän pitää vaikenemista ymmärrettävänä.
Lienee niin, että enemmistö papeista haluaa olla hissun kissun asian kanssa eikä hötkyile suuntaan eikä toiseen. Papit kokevat, että asia ei ole heidän päätettävissään, vaan työnantajan ja viime kädessä kirkolliskokouksen.
Lavanko myös arvelee, että pappien keskuudessa on selvästi kyllästymistä koko avioliittokeskusteluun. Vihkiä vai ei? Siunata vai ei? Rukoilla vai ei? Aihe on herkkä. Lavanko arvioi myös, että oman mielipiteen kertomista julkisuudessa voi hidastaa pelko siitä, että tulee leimatuksi pelkästään tämän yhden asian kautta.
Papiston suhtautuminen on käytännöllistä ja ymmärrettävää. Avioliittolaki tuli, kirkko sanoi voi voi, ja that’s it. Nyt vain odotellaan. Vaahtoamisen aika meni jo.
***
Yksi syy papiston vaitonaisuuteen voi löytyä sosiaalisesta mediasta. Siellä käyvät tunteet isoina ja hellankoukku kuumana. Aggressiivisuus ja leimaaminen ovat somen perustyökaluja.
Mediapappi Jan Ahonen arvelee Rauhan Tervehdyksessä, että kirkossa saatetaan potea tällä hetkellä mielipideuupumusta tai ainakin mielipidepessimismiä: ”Monella on mennyt usko siihen, että mielipiteellään voi vaikuttaa mihinkään.” Juuri näin.
Kirkossa podetaan jonkinlaista krapulaa. Sanoista ja asenteista juopumista seuraa voimattomuus ja hölmistys. Uho ei liikuta edes lehteä puussa. Päätökset tehdään muualla, ja koneisto toimii jähmeästi.
***
Kirkollinen keskustelu avioliittolaista on ajautunut umpikujaan. Etukäteen pelättiin pappien irtiottoja ja lukuisia samaa sukupuolta olevien parien vihkimisiä. Toisin kävi. Ketä edes kiinnostaa.
Tiedossa on vain Kai Sadinmaan tapaus. Hän toimitti Musiikkiteatteri Kapsäkissä Helsingissä kaksi vihkimistä heti lain tultua voimaan 1. maaliskuuta. Tapauksesta on tehty kaksi kantelua. Helsingin tuomiokapituli on keskustellut Sadinmaan asiasta kahdessa istunnossaan, ja Sadinmaa on toimittanut kapitulille oman vastineensa. Päätös tehtäneen vasta syksyllä.
***
Nopea veikkaus on, että Helsingin Kapsäkin vihkimiset ja siunaukset eivät ole ainoita tässä valtakunnassa. Varmaa tietoa muista vihkimisistä ei kuinkaan ole, sillä asian kanssa ei haluta tulla julkisuuteen. Ja miksi pitäisikään.
Julkisuus on kiljuva joukko kivet käsissään. Papiston on syytäkin pitää matalaa profiilia vihkiasioissa.
Helsingin tuomiokapituli on hankalassa paikassa käsitellessään Sadinmaasta tehtyjä kanteluita. Sadinmaata pitäisi jotenkin rangaista, mutta ei pahasti eikä näyttävästi. Viestin pitää kiiriä ja toimia lempeänä varoituksena, mutta lööppeihin ei pidä päätyä.
Kyse on tuomarin dilemmasta: Kannattaako vanki ammututtaa tänään, jos tietää, että hänet huomenna armahdetaan? Antaako rangaistus, vaikka tietää, että laki tulee muuttumaan (lue: kirkko vihkii tulevaisuudessa sateenkaaripareja)? Johdonmukaisuuden ja laillisuuden vuoksi rangaistus tulee antaa, mutta niin lievänä kuin suinkin mahdollista.
Tai jättää asia silleen. Voivotella tapahtunutta ja toivoa, että uusia tapauksia ei tule. Annetaan mielipideuupumuksen rehellisesti näkyä myös kapitulin päätöksenteossa.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
Kysely: Yli puolet Oulun seudun papeista haluaa säilyttää kirkon nykyisen avioliittokäsityksen
Sadinmaan tapauksen käsittely venyy – kapitulin kantaa vihkimisiin saadaan vielä odottaa
Ilmoita asiavirheestä