Helsingin Sanomat
kertoi lauantaina artikkelissaan Puolustusvoimien Jyväskylässä sijaitsevasta Viestikoekeskuksesta ja sotilastiedustelusta sekä viittasi siinä salaiseksi luokiteltuihin asiakirjoihin. Lehden ratkaisu on herättänyt syystäkin keskustelua.
Oliko kyseessä kansallisen turvallisuuden kannalta vahingollisen tiedon julkaiseminen? Valtiovallan reaktiosta voisi päätellä, että kenties oli. Asiaa tutkivan keskusrikospoliisin mukaan tutkinnan rikosnimike on turvallisuussalaisuuden paljastaminen.
Helsingin Sanomien päätoimittaja Kaius Niemi kirjoitti sunnuntaina poikkeuksellisen viestin lehden lukijoille. Hän sanoo ymmärtäneensä, että jokin jutun julkaisemissa oli mennyt vikaan: ”Jos uutisen ja sen julkaisun perusteista käydään näin kovaa jälkikäteistä keskustelua, on toimituksellekin selvää, että on syytä katsoa peiliin.”
Niemi arvelee, että monelle lukijalle oli jäänyt epäselväksi, miksi lehti oli julkaissut artikkelin.
”Jutun julkaisua etukäteen perustelleet seikat – erityisesti artikkelin sisällön suhde valmisteilla olevaan tiedustelulakiin – olivat jääneet liian vähälle huomiolle julkaistussa tekstissä. Alkuperäisessä jutussa olisimme voineet myös kertoa selkeämmin, että olemme hyödyntäneet ainoastaan muutamia useiden vuosien takaisia asiakirjoja ja niitäkin vain osittain, perusteellisen harkinnan pohjalta.”
Juttu elää nyt oma elämäänsä, kun poliisi teki etsinnän kyseisen artikkelin kirjoittaneen toimittajan kotiin.
Moni suomalainen kohottelee kulmiaan tapauksen vuoksi. Toiset siksi, että ihmettelevät Helsingin Sanomien arvostelukykyä, toiset taas siksi, että kokevat viranomaisten ylireagoivan. Taustalla on kuitenkin suomalaisten laaja luottamus viranomaisiin, Puolustusvoimiin ja poliisiin ja niiden toiminnan rehellisyyteen.
***
Pelkästään se, että jossain paperissa lukee salainen, ei tee siitä salaista. Paperi – tai tiedosto – saattaa hyvinkin sisältää sellaista tietoa, joka on yhteiskunnallisesti tärkeää ja demokratian kannalta olennaista.
Tietojen vuotaminen on aina ollut yksi viestinnän muoto. Tärkeitä asioita on myös ikään kuin puolivahingossa saatettu medialle tiedoksi. Tosin median on tällöin oltava selvillä vuotajan omista motiiveista, ettei siitä tule tahaton käsikassara.
Kansallinen turvallisuus salaisuusperusteena on luonnollisesti vahva kielto olla julkaisematta mitään, ja sen kiertämiseen on oltava hyvät perusteet. Ilmeisesti HS:lla oli perustelut, mutta nyt perustelut artikkelin julkaisulle tökki.
***
HS:n artikkelista voi tulla ennakkotapaus. Huonoimmillaan media jäykistyy kaiken vaikean ja hankalaksi koetun edessä eikä edes ryhdy käsittelemään kiusallisia aiheita. Perusteluksi riittää jo se että, toimitukset ovat entistä pienempiä ja ylityöllistettyjä. Joskus myös puhelinsoitto jutun kohteen olevan tahon lakimieheltä voi hyydyttää journalistisen innon tykkänään.
On periaatteellisesti tärkeää, että nyt kyseessä oleva HS:n tapaus käsitellään huolellisesti. Mutta minkään tahon mopo ei saisi nyt keulia. Suomen valtiollinen turvallisuus ei ole yhtäkkiä dramaattisesti uhattuna, kuten ei sananvapauskaan.
Kuva: Olli Seppälä
Ilmoita asiavirheestä