Viime viikolla käydyt yleisurheilun EM-kisat Berliinissä pakottavat myös penkkiurheilijan itsekritiikkiin. Odotinko suomalaista menestystä? Ja jos odotin, mihin se perustui? Viralliseen mitalitavoitteeseen eli kolmeen neljään mitaliin vai menneiden vuosien sankaritekojen muisteluun?
Suomalaisurheilijoiden paras sijoitus Berliinissä oli kaksi kuudetta sijaa (keihäs ja pikaviesti). Surkein tilanne on niiden urheilijoiden kohdalla, jotka selvästi alittivat tulostasonsa. Tosin ilmiö on jotenkin suomalainen. Itsensä ylittäminen ei varsinaisesti ole meikäläinen luonteenpiirre.
Samasta syytä suomalainen (mies)jalkapallo tuskin tulee ikinä menestymään. Viime hetken tasoitusmaali viimeistään pilaa orastavan voitonjuhlan, kuten on niin monta kertaa nähty. Vain innokkaimmat lajiniilot uskovat Suomi-futiksen nousuun.
Naisten jalkapallossa Suomi vielä menestyy, mutta kun harrastus maailmalla lisääntyy, tulee noutaja sinnekin. Ikävä kyllä, mutta toivottavasti ei.
Välähdyksiä hyvistä suorituksista ovat tarjonneet koripalloilijat, lentopalloilijat ja tietysti salibändääjät, vaikka viimeksi mainittujen laji ei mikään maailmanlaaja juttu olekaan.
Lajeja onneksi riittää, ja aika ajoin suomalaisilla on tuomisinaan myös mitaleja, kuten vaikka suunnistuksessa tai uinnissa. Talvilajeista puhumattakaan.
Menestyvä urheilija on tärkeä hahmo. Hän valaa intoa ja rohkaisua monelle satunnaisellekin urheilun katsojille. Menestyvä urheilija on kansakunnan valopilkku, vaikka kuinka ajattelisi itse tykönänsä tekevänsä tulosta vain itselleen ja leipänsä eteen.
Urheilijat ovat lasten ja nuorten esikuvia, idoleja, jotka viittaavat tulevaisuuteen. Heillä on tärkeä rooli yhteiskunnassa. Onnistuminen on mahdollista. Sitä kannattaa tavoitella.
* * *
Berliinin jälkeen moni urheilun ystävä huomaa lilluvansa sameassa ja haaleassa marinadissa. Sen aineosat ovat kyyneleet, melankolisuus, apatia ja yleinen ponnettomuus. Marinadikulhon reunalle on laitettu iso viipale pessimismiä.
Pessimisti ei pety, sanotaan leikillisesti, vaikka tarkoitetaan täyttä totta. Katsojalle asenne vielä sopii, mutta ei urheilijoille.
Edes raadollinen realismi (”Yritän parhaani, katsotaan mihin se riittää”) ei voi olla lähtökohta kilpailusuoritukseen lähdettäessä.
Radiohaastattelussa uimari Jani Sievinen kertoi, että tappio tai epäonnistuminen merkitsi hänelle hinkua yltää vielä parempaan. Siinä on urheilun opetus: tappio on voiton siemen. Kunhan sen osa käsitellä oikein.
Jääkiekossa tunnetaan ilmiö nimeltä ”ehkä puristin mailaa liian tiukasti”. Yliyrittäminen tuottaa alisuoriutumista.
Ehkä niin katsojien kuin urheilijoiden on syytä kaivaa esiin lakoninen viisaus: mikä ei tapa, se vahvistaa.
* * *
Ylen Urheiluhullut-ohjelmassa kolmiloikkaaja Kristiina Mäkelä (pettymys Berliinissä potentiaaliin nähden) tilitti tuntojaan. Hänestä Suomen yleisurheilulta puuttuu ”ohjaava käsi”.
”Me katselemme toisia, että kuka lähtee tekemään ja johtamaan tätä hommaa. Meillä on hirveästi kysymysmerkkejä ja selityksiä, mutta ei ratkaisuja. Nyt pitäisi ottaa ohjat käsiin. Emme me voi vain odottaa, että kaikki korjaantuu. Brutaalia rehellisyyttä kaivataan”, Mäkelä vaatii ohjelmassa.
Mäkelä peräänkuulutti ”systeemiä”.
”Nyt luotetaan pelkästään muutamiin yksilöihin, mikä ei ole mielestäni kestävä tapa. Pidetään huiput, mutta taustalle tarvitaan tiivis ryhmä.”
Niinpä. Ne maat, jotka menestyvät jossain urheilulajissa, ovat myös panostaneet siihen. Niillä on jokin toimiva systeemi, joka tuottaa ja tukee huippuja.
* * *
Toki Berliinissä oli muutama urheilija, joka joko ylsi tasolleen tai nosti sitä. Erityisesti on mainittava Janica Rauma, joka juoksi 3 000 metrin esteissä oman ennätyksen 9.41,70. Se on kaikkien aikojen kolmanneksi kovin tulos Suomessa. Valitettavasti aika ei riittänyt loppukilpailuun.
Ja sokerina pohjalla: Suomen miesten 4 x 100 metrin viestijoukkue (Eetu Rantala, Otto Ahlfors, Oskari Lehtonen ja Samuel Purola) kellotti ensi alkuerissä uuden suomenennätyksen 39,11 ja sitten loppukilpailussa paransi sitä vielä lukemiin 38,92.
Ai että katsojalle tuli hieno, kohottunut olo! Ikään kuin olisi itsekin osallinen menestyksestä.
Kuva: Lehtikuva / Heikki Saukkomaa. Miesten 4 x 100 metrin viestijoukkue (Eetu Rantala, Samuel Purola
Otto Ahlfors ja Oskari Lehtonen) Berliinin yleisurheilun EM-kisoissa 12.8.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.