Viime vuoden loppukesällä julkaistu Erika Vikmanin Kikka-henkinen retrodiskobiisi Syntisten pöytä nousi radiohitiksi. Nyt pääsiäisen aikaan se sai uuden elämän, kun neljä pappia teki Janne Rintalan ja Kaisa Korhosen tekemästä kappaleesta oman tulkintansa.
Kyse oli nimenomaan sisällöllisestä tulkinnasta, sillä se poikkesi kappaleen alkuperäisestä kehystyksestä ratkaisevasti.
Virallisella videolla Erika Vikman heiluu ihonmyötäisessä punaisessa seksipommiasussa ikään kuin ehtoollispöydässä – olkoonkin, että hänen lisäkseen punavaloisessa bakkanaalissa vieraita on vain kuusi. Väkisinkin tulevat mieleen populaarikulttuurin tai taiteen lukuisat Leonardo da Vincin Viimeinen ehtoollinen -muunnelmat, kuten ruotsalaisen valokuvaajan Elisabeth Ohlsonin työt, joita on nähty Suomessakin Ecce Homo -nimisessä näyttelyssä.
Vähemmistöjen ja sorrettujen ihmisryhmien sijoittaminen uskonnolliseen kuvastoon on aina vahva ja toimiva kannanotto. Siloteltu ja etäännytetty uskonnollinen ikonografia herätetään eloon oikeilla ihmisillä ja elämän merkeillä.
***
Syntisten pöydän sanat leikkivät estoitta kirkollisella kielellä, mutta tuovat siihen tulkinnallisia lisäsävyjä kääntämällä asioita päinvastaisiksi. Kuulijaa esimerkiksi kutsutaan hämärään – oikeaoppinen kirkollinen kutsu olisi tietysti valoon: ”Tääl ei tarvi pelkää maailmanloppuu / Ja silmät nopeasti hämärään tottuu / Tänne ennenkin katseilta on paettu.”
Kertosäkeen syntisten luettelo on vaikuttava rallatus ja sopii kirkolliseen itseymmärrykseen synnin kaikenkattavuudesta. Synniksi kelpaa kaikki, mikä elämään kuuluu:
”Jätettyjä, petettyjä, eronneita, karanneita / Langenneita, ratkenneita, sisimpänsä salanneita (- – -) Kiusattuja, tuomittuja, perintönsä juhlineita / Kivipohjaan pudonneita, kirottuja, tuhlareita.”
Tosin se, että on jätetty parisuhteessa, ei ole synti, tai että on petetty tai kiusattu. Laulu laittaa kuin ohimennen pohtimaan syntisyyden käsitettä. Jos asiaa lähestyy vakavasti, elämän kolhut tai tunteet eivät ole synti. Niinpä laulu pelaa kliseillä ja mielikuvilla, jotka kirkkokin mieluusti jakaa.
Lisäksi laulussa sanotaan syntisten pöydässä olevan hauskempaa kuin siellä, missä hyvät ja synnittömät ovat. Ehtoollista ei kuitenkaan teologiassa tavata kuvata hauskaksi, vaan pyhäksi ja vakavaksi rituaalitihentymäksi, johon liittyy muun muassa perustavanlaatuisia opillisia käsityksiä leivän ja viinin olomuodon muuttumisesta.
Ehtoollisen kutsuminen ”syntisten pöydäksi” on myös kiinnostava uustulkinta, sillä kirkon verkkosivun mukaan ehtoollinen vahvistaa kasteessa alkaneen hengellisen elämän ja iankaikkisen elämän lupausta sekä on ”yhteyden, ilon ja kiitoksen ateria”. Ei varsinaisesti kuulosta syntisten pitopöydältä.
***
Edellä sanotusta huolimatta neljän seurakuntapastorin – Kaisa Kontiaisen (Imatra), Jenni Kallion (Helsingin Herttoniemi), Anniina Salmisen (Tampereen Harju) ja Jenny Merimaan (Ikaalinen) – huulisynkkavideo Syntisten pöydästä on raikas ja oivaltava. Mutta myös rohkea veto, yllättävä. Ei siis ihme, että videota on jo ehditty katsella lähes 300 000 kertaa.
Jos katsoo rinnan Vikmanin alkuperäistä videota ja pappien videota, on kuin katselisi eri maailmoja ja kuuntelisi eri kappaletta. Niin vahvasti visuaalisuus vaikuttaa ymmärrykseen.
Papit tekevät Vikmanin hitistä kristillistävän tulkinnan, kuinkas muuten. Mutta tässä tapauksessa teksti antaa siihen luontevan mahdollisuuden, saman tapaan kuin lause: ”Olet tervetullut tänne!”. Jos sen sanoo pappi tai bordellin emäntä, pyöveli tai autokauppias, on vaikutelma tyystin erilainen.
Laulu ja musiikki voivat olla avointa ja tarjota kuulijalle oivalluksia, mutta videot ja kuvitus ohjaavat tulkintaa.
***
Seuraa Kotimaata
Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.
Kommentti: Syntisten pöytä on provokatiivista retrodiskoa, joka kääntyi kansankirkolliseksi videoilotteluksi
Ilmoita asiavirheestä