Yhteiskunta vähentää koronaepidemian rajoitustoimia. Seurakunnatkin sopeutuvat uuteen tilanteeseen. Ollaan kesän kynnyksellä, ja kirkossa se tarkoittaa rippikoulusesonkia.
Eri puolilla maata on suunniteltu rippikouluja suurinta hyvää ja pienintä pahaa etsien. Seurakunnat ovat päätyneet täysin toisistaan poikkeaviin ratkaisuihin. Se kertoo tilanteen kinkkisyydestä.
Oulussa ja Turussa siirryttiin päivärippikouluihin. Jyväskylässä on valmistauduttu järjestämään rippileirit loppuvuodesta. Helsinki ja Espoo pitävät leirinsä kesällä. Monin paikoin suunnitelmat ovat vielä kesken.
Toisessa vaakakupissa ovat epidemiariskit ja toisessa pelko siitä, että kokonainen ikäluokka jää tavoittamatta. Rippikoulu on kirkon menestystuote, ja leirijakso on vuosikymmeniä ollut sen ydin.
***
Seurakunnilla on paikallisten terveysviranomaisten kanssa edessään mittava savotta. Kirkkohallitus antoi niille suuntaviivoja ohjeessaan lasten ja nuorten kesätoiminnasta. Siinä muistutetaan, että leirit ovat monelle perheelle henkisesti tärkeitä juuri tänä kesänä. Kaiken toiminnan siirtämistä syksylle ei pidetä perusteltuna, koska epidemian odotetaan jatkuvan myös silloin.
Kirkkohallituksen ohje linjaa, että rippikouluryhmän ei pidä joutua leirillä yhteyteen ulkopuolisten kanssa. Jos leirikeskuksessa on yhtä aikaa monta ryhmää, ne on pidettävä erillään myös ruokailu- ja pesutiloissa. Siivous tulee hoitaa ammattimaisesti erityisesti ryhmien vaihtuessa.
Jos joku sairastuu, tartuntatautilääkäri tekee päätöksen hoidosta, testaamisesta ja karanteenista.
Siitäkin muistutetaan, että koronaan liittyvä viestintä on aina kriisiviestintää.
***
Sairaana ei tietenkään lähdetä leirille. Itämisajat voivat kuitenkin olla pitkiä ja oireettomat saattavat tartuttaa. Tähänastisen näytön perusteella koronavirus tarttuu helposti yhteisessä asumisessa.
Jos leiri pidetään, hyväksytään epävarmuus. Se kuuluu rippileirien luonteeseen aina, mutta erityisesti nyt. Kirkkohallituksen ohjeessakin todetaan, että yhteydenpito koteihin ennen leiriä on tärkeää, jotta perheillä on riskeistä riittävä tieto.
Realismin nimissä mainittakoon jotain turvavälien ja hygienian haasteista rippileirillä:
Miten estetään viruksen leviäminen bussikuljetuksessa? Entä majoitushuoneissa, joissa ilma on tiheänään hikeä ja hiilidioksidia? Miten turvavälit toteutuvat, kun nuoret menevät makaamaan kasaan? Entä kun nuoren jalasta pitää poistaa punkki? Millainen on buffetpöydän hygienia?
Tavallisena vuonna useimmilla leireillä joku niiskuttaa tai yskii. Nyt hänet ehkä kuljetetaan saaresta 80 kilometrin päähän koronatestiin. Tulosta odotetaan muutama päivä. Viettääkö nuori sen ajan ratkiriemukasta riparia huoneessaan? Millaisin suojavarustein häntä lähestytään ja miten työnantaja tällöin takaa työntekijänsä turvallisuuden?
Entä jos kymmenen sairastuu, mutta kukaan ei saa vakavia oireita, kuten nuorten kohdalla on mahdollista? Palautetaanko heidät koteihinsa, joissa tartuntaketjut ovat valmiina syntymään?
Ja laajemmin: Pystyvätkö seurakunnat jälleen uudistamaan suunnitelmansa, jos rajoituksia kiristetään kesken kesän?
***
Kaikki tietenkin toivovat, että kaikki menee hyvin. Seurakuntien erilaisille ratkaisuille löytyy perustelunsa. Tautia on myös eri määrä eri puolilla maata.
Silti yhdenkin rippileirin muuttuminen viruslingoksi olisi suuri takaisku.
Hämmästelen erästä asiaa. Kirkon digiloikkaa on hehkutettu koko kevät. Vaikuttaa siltä kuin uskallus loppuisi rippikoulujen kohdalla, vaikka ne olisivat digitoteutuksille luontevin mahdollinen ympäristö.
Asiat eivät tietenkään ole yksinkertaisia. Monin paikoin etäratkaisut ovat olleet osa rippikoulua jo aiemmin ja ovat sitä myös poikkeusoloissa.
Kysyn silti: Eikö tämä kummallinen vuosi olisi mitä hienoin tilaisuus toteuttaa rippikoulu kokonaan toisin? Turhia epidemiariskejä ei kannata ottaa ainakaan siksi, että vanhasta hittituotteesta ei uskalleta luopua. Leirielämyksen voima on kantanut viime vuosikymmenet mutta se tuskin kantaa enää vuosikymmeniä eteenpäin. On pohjustettava uutta.
Leirit olivat syntyessään uutta ja rohkeaa toimintaa. Mikä olisi sitä nyt?
Oikaisu 15.5.2020 kello 14.15. Muutettu Turun seurakuntia koskevaa kohtaa. Turussa ei enää suunnitella rippikoulujen pitämistä pääosin verkossa, vaan pääosin päivärippikouluina.
Kuva: Kirkon kuvapankki / Sanna Krook
Lue myös:
”Yritämme uhkista huolimatta” – Tältä näyttävät koronakesän suunnitelmat seurakunnissa
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.