Paavalin seurakunnan kirkkoherra Kari Kanala osallistui lauantai-iltana Helsingissä Savoy-teatterissa järjestettyyn roastiin eli julkiseen pilkkaamiseen komediahengessä. Roast nousee stand up -komiikasta, joka ei ole mikään perinnelaji suomalaisessa esiintymiskulttuurissa, vaikka suosittua juuri nyt onkin. Kanala on itsekin tehnyt stand upia papinpuku päällä omasta työstään ja kirkosta.
Ilta-Sanomat tuotti tapauksesta otsikon: ”Tv-pappi Kari Kanala vitsaili Raamattu kädessä Jumalasta ja Esko Eerikäisen intiimielämästä – sivalsi ronskisti Martina Aitolehdestä”. Otsikko on harmillista kyllä irrotettu asiayhteydestään. Roast perustuu yleisön ja roastin kohteena olevien yhteiseen sopimukseen.
Kaiken kaikkiaan Kanalan saama palaute ei ole ollut pelkästään myönteistä.
Hyvä, ettei ole ollut, sen verran hyvän maun rajoilla liikuttiin – ainakin, mitä tulee papinpuvussa esiintyneen Kanalan rooliin. Vaikka jutut naurattaisivatkin, kriittiseen näkökulmaan on aihetta.
Jos kirkkoherra esiintyy omalla nimellään viran tunnukset yllään häijyn hyväntahtoiseen ilkeilyyn, niin mikä on pointti? Kuka roastaa eli grillaa tahi suolaa ketä? Henkilö itse vai rooli, joka hänellä on? Jos kyse on roolista, niin silloinhan se tarkoittaa, että kirkko edustajansa kautta pilkkasi roastin kohteena olevaa henkilöä.
***
Erityisesti Kari Kanala on joutunut roast trippinsä vuoksi rajun kritiikin kohteeksi Facebookissa. Hän itse puolustautuu FB-sivullaan näin (lainaus Kanalan luvalla):
”Roast on käsikirjoitettua esitystä, jossa karikatyyrisesti nostetaan asioita ja ihmisiä naljailun ja suolaamisen kohteeksi. Tämä kaikki tapahtuu sovitusti. Se mikä on lavalla, jää lavalle. Tämän tietävät kaikki mukaan lähtevät. Tämä on teatteriesitys.”
”Paikalla oli myös Ilta-Sanomat, joka nosti omista repliikeistäni asioita, joita en missään tapauksessa sano muualla kuin teatterin lavalla esitysrepliikkeinä. Jokainen, joka tuntee minut, tietää minun kannattavan tasa-arvoa ja naisten oikeuksia. Ja sen tietää myös jokainen eilen lavalla ollut. Koko porukalla (Mari Perankoski, Amanda Harkimo, Jorma Piisinen, Kari Aihinen, Janne Porkka, Esko Eerikäinen, Juho Haapoja, roastmaster Antto Terras, tuotantoyhtiön väki ja minä) tsemppasimme toisiamme sekä esityksessä että lavan takana hyvässä yhteishengessä.”
Kanalan repliikit olivat hänelle suoraan käsikirjoitettuja, mutta joitain pieniä omaan suuhunsa sopivia muutoksia hän sai tehdä. Erityisesti Amanda Harkimolle osoitettu suolaus herätti tosikkomaisen kysymyksen Kanalan (siis sen oikean kirkkoherran) naisvihamielisyydestä: ”Amanda, sinä se olet sellainen levoton kana, joka ei jaksa kauan saman munan päällä hautoa. Elokuvista sinusta tulee mieleen Dracula, nukut päivät ja imet yöt.”
Kanala puolustautuu: ”Ja koska nuo Amandalle osoitetut repliikit on irrotettu omasta kontekstistaan, niin voin kertoa, että esityksen jälkeen hän jatkoilla esitteli perheensä ja ystävänsä ja halasi lämpimästi lähtiessämme. Eli asioita ei jää hampaankoloon; kaikki naljailu on käsikirjoitettua ja ennalta sovittua.”
***
Hankala tilanne Kari Kanalalle, joka haluaa etsiä uusia avauksia ja areenoita, joissa kirkko voisi olla läsnä – jos ei muuten niin Kanalan persoonan ja roolin kautta. Tässä hän on periaatteessa oikealla tiellä. Aika ja media tarvitsevat Herran Pelle Pelottomia. He taas tarvitsevat kirkkokansan tuen, mutta saavat siltä niskaansa usein vain buuauksia.
Ja kuten tunnettua, se tie on pitkä, kaita ja mutkainen. Niin helposti lapsonen langeta voi, ja nyt on hilkulla, ettei Kanalalle ole käynyt niin. Miksikö? Koska hänen toimintaansa ei ymmärretä, ei haluta tai osata ymmärtää. Roast-tilaisuudet ovat sen verran uusia ja outoja, ettei niillä ole oikein vakiintunutta sijaa meillä, täkäläisestä Siionista puhumattakaan.
Kanala kertoo olevansa pahoillaan, jos median uutisointi on saanut aikaan harmillisen väärinkäsityksen. Hän myös pyytää anteeksi mahdollisesti aiheuttamaansa mielipahaa ja erityisesti sitä, jos hänen roastistaan on ollut vahinkoa kirkolle.
Anteeksipyyntöön Kanalalla ei sinänsä ole mitään aihetta, mutta se lienee nyt paikallaan, sillä mielensä pahoittaminen ja sometosikkous voittavat aina. Ja on tässä kohunpoikasessa sekin opetus, että mikä sopii yhdelle papille, ei selvästikään sovi toiselle. Siitä ei kenenkään pitäisi vetää hernettä nenään.
Kuva: Kuvakaappaus Ilta-Sanomien sivuilta.
Ilmoita asiavirheestä