Kaikki puhuvat nyt vanhustenhoidosta palvelutaloissa. Hoidon ruoppaus on ansaittua ja välttämätöntä, eikä se toivottavasti hiivu yhtä nopeasti kuin perinteinen mediakohu.
Toistaiseksi keskustelussa on jäänyt vähemmälle huomiolle yksi vallitsevan ilmapiirin säie, joka on erityisen vastenmielinen ja vaarallinen.
***
Iäkkäiden ihmisten elämää on vuosia siirretty laitoksista koteihin ja tehostetun palveluasumisen yksiköihin. Jälkimmäisistä yhä suurempi osa on yksityisiä yrityksiä, joissa tehostaminen on viety äärimmilleen. Tilanne on monin paikoin surkea jo nyt, vaikka suurten ikäluokkien loppuelämä on vielä edessä ja sote vasta suunnitteilla.
Samaan aikaan Suomessa puhutaan eutanasialainsäädännöstä. Hanke torpattiin viime keväänä eduskunnassa, mutta ajatuksella on yhä puolustajansa. Mielipidemittauksissa enemmistö kansasta on kannattanut eutanasiaa parantumattomasti sairaille. Kansalaisaloitteen eutanasian puolesta allekirjoitti yli 63 000 suomalaista.
Kansalaisaloitteen vireille panneet eivät puhuneet vanhuksista. Aloitteella haluttiin mahdollistaa armollinen kuolema vaikeasta sairaudesta kärsiville, jotka eivät saa elämänsä loppuvaiheessa apua hyvästäkään saatto- tai palliatiivisesta hoidosta. Julkisuudessa on arvioitu, että tällaisia ihmisiä olisi Suomessa joitakin kymmeniä vuodessa.
Eutanasian vastustajat pelkäävät, että luvassa olisi pahempaa. He puhuvat kaltevasta pinnasta. Argumentilla tarkoitetaan jonkin asian vastustamista siksi, että hyväksymisestä seuraisi ajan myötä huono lopputulos.
Valitettavasti puhe kaltevasta pinnasta ei vaikuta tämänhetkisessä suomalaisessa keskusteluilmapiirissä ollenkaan turhalta. Kalteva pinta syntyy yhdistelmästä kovia arvoja, pelkoa, oman vanhenemisen etäännyttämistä ja harhaluuloa, että elämää voi hallita.
***
Havainnolle ei tarvitse hakea tukea kauempaa kuin päivälehtien keskustelupalstoilta. Pelkästään Helsingin Sanomissa maanantaina julkaistujen vanhustenhoitoa käsittelevien juttujen perässä oli häkellyttävän monta kommenttia, joissa viitattiin eutanasiaan suoraan tai epäsuorasti. Kommenteissa toivottiin itselle aikanaan nopeaa loppua. Kauhukuvana nähtiin joutuminen hoidettavaksi.
”Lähes päivittäin saa lukea, miten suuri rasitus me vanhat yhteiskunnalle olemme. En näe kuin yhden ratkaisun ja sen olen itselleni valinnut”, eräs kommentti kuului.
Arvatkaa, mikä on minun kauhukuvani. Se, että huonosti kohdeltu vanha ihminen haluaa kuolla ja yhteiskunta laillistaa eutanasian. Sivustaseuraajien omatunto on puhdas. Valintahan oli vanhuksen oma.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
Jaakko Valvanne: Lähdin vanhuspalvelujohtajan virasta Espoossa, kun talous meni aina etiikan edelle
Paneeli eutanasiasta: Oikeaan aikaan aloitettu saattohoito suojelee elämää ja ihmissuhteita
Kuolemaan saattajat puolustavat elämää ja tuovat turvaa kuolevalle ja hänen omaisilleen
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.