Koetan flirttailla avoimesti kuoleman kanssa. Haluan tiedostaa, että aikani ei ole rajaton, sanoo Kaihon karavaani -orkesterin kosketinsoittaja ja haitaristi Jiri Kuronen.
Hän on yksi Terhokodin 30-vuotisjuhlakonsertin ja Kuolemantanssi-levyn aktiivisista puuhamiehistä. Finlandiatalolla maanantaina 10.9. järjestettävän Pelko pois -konsertin ja levyn tuotto ohjataan saattohoitotyön tukemiseen, erityisesti saattohoidon vapaaehtoisten kouluttamiseen.
Nuorena Jiri Kuronen ajatteli olevansa kuolematon. 28-vuotiaana hän ymmärsi, että on olemassa vastaranta.
– Kun sain ensimmäisen utuisen havainnon siitä, soutamiseni helpottui. Aiemmin soudin rannattomalla aavalla, tyhjyydessä. Kuolemaa vasten voin peilata nykyhetkeä. Elämän rajallisuus kannustaa minua tekemään oikeampia ja parempia ratkaisuja, Kuronen pohtii.
Hautajaiset, virret ja kaikki kuolemaan liittyvä vetävät Kurosta puoleensa. Toisaalta hän kokee aina herätessään riemua, kun näkee yöpöydällä minitaulun tekstin: Joka aamu on armo uus. Silmät aukesivat, ja hän saa elää vielä tämänkin päivän.
– Kuolema on ihmiselle hyvä mutta ankara opettaja. Se opettaa kiitollisuutta ja taitoa elää nykyhetkessä siitä nauttien.
Valosta lähtenyt palautuu valoon
Juhlakonsertti- ja levyidean äiti on Terhokodin vapaaehtoinen Milla Haro. Kahdeksalta suomalaiselta lauluntekijältä tilattiin levylle kymmenen uutta laulua, jotka ovat saaneet inspiraationsa kuoleman läheisyydestä. Timo Kiiskinen omisti Terhokodille kappaleensa Valon voimalla.
Levyn kansilehdykkään on poimittu katkelma Kiiskisen kappaleesta: Mikä valosta lähtee valoon palautuu.
Lauluja esittävät levyllä Kiiskisen lisäksi Mikko Kuustonen, Laura Närhi, Yona, Olavi Uusivirta, Jukka Perko, Maria Ylipää, Viitasen Piia, Samuli Edelmann ja Tuure Kilpeläinen. Sovituksista ja taustoista vastaa Kaihon karavaani. Osa solisteista esiintyy Finlandiatalon konsertissa, jossa kuullaan myös Pepe Willbergiä. Laulujen tyylit ja tunnelmat vaihtelevat laidasta laitaan.
– Jotkut kappaleet ovat lohduttavia ja siunaavia, jotkut haastavat ja joissain korostuu kiitollisuus. Toivon, että jokainen löytäisi levyltä jonkun laulun, joka puhuttelee ja koskettaa juuri häntä, Kuronen sanoo.
”Kuolemasta puhuessa ei voi koskaan sivuuttaa rakkautta”
Jiri Kurosta itseään levyllä puhuttelee esimerkiksi Anna-Mari Kaskisen sanoittama, Jenni Karjalaisen säveltämä ja Yonan tulkitsema kappale Äidille. Siinä kuollut lapsi lupaa olla yhä läsnä pääskyn lennossa ja veden loiskinnassa ja tulla takaisin iltatuulen hyväilyssä.
– Laulussa on toiveikas sävy. Kuolema ei ole loppu. Maiset vaivat eivät enää paina, mutta ihmisen sielu on ajaton ja ikuinen.
Toisaalta Kurosta kiehtoo myös levyn nimikappale Olavi Uusivirran Kuolemantanssi, joka on täynnä rytmiä, energiaa, ilottelua ja etnistä meininkiä. Teksti on runsas.
– Siitä välittyy kiehtova ajatus, jonka mukaan me kaikki tanssimme koko elämän kohti kuolemaa.
– Toivon levyn ja konsertin viestivän, että kuolema ei ole vain ahdistavaa hiljaisuutta vaan myös kohtaamisia, valoa ja lohtua. On luvallista olla kuoleva tai kuolevan omainen ja puhua kaikesta tilanteeseen liittyvästä.
Lauluntekijät ja muusikot ovat puhuneet projektin aikana paljon kuolemasta myös keskenään.
– Olemme kiitollisia, kun olemme päässeet tekemään työtä näin ison ihmisyyden peruskysymyksen parissa. Olemme myös huomanneet, että kuolemasta puhuessa ei voi koskaan sivuuttaa rakkautta.
Kuronen arvostaa suuresti saattohoitolääkäreiden, hoitajien ja vapaaehtoisten työtä kuolevien ja heidän omaistensa parissa. Terhokoti henkii hänen mukaansa rauhallisuutta ja jopa iloa.
– Jos joku haluaa vielä kerran syödä rapuillallisen, hänelle järjestetään sellainen, valkoinen liina ja viinit ja kaikki.
Lippuja hyväntekeväisyyskonserttiin myy Lippupiste. Yle taltioi konsertin, ja se esitetään tv:ssä 16.9.
Kuva: Jukka Granström
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.