On shokeeraavaa ja surullista, että Suomessa ei ole ollut oikeudessa vielä ainoatakaan siirtolaistaustaisten romanien syrjintään liittyvää tapausta, sanoo yhdenvertaisuus- ja ihmisoikeusasioihin erikoistunut juristi Heidi Lempiö.
– Moni luulee, että ongelmia ei ole, vaikka kyse on siitä, ettei niitä tunnisteta. Uhrit ja järjestöt tarvitsevat tietoa ja tukea siihen, miten viedä ihmisoikeusloukkausasioita eteenpäin. Myös viranomaiset ja juristit tarvitsevat lisäkoulutusta yhdenvertaisuusasioista.
Lempiö puhui keskiviikkona Helsingin Diakonissalaitoksen seminaarissa, joka käsitteli siirtolaistaustaisia romaneja ja heihin kohdistuvaa moniperusteista syrjintää. Kyseessä oli Suomessa, Italiassa ja Espanjassa toteutetun kaksivuotisen Discrikamira-hankkeen päätösseminaari.
Hankkeen tavoitteena oli syrjinnänvastaisen työn kehittäminen, uhrien tukeminen ja epäkohdista ilmoittamisen mahdollistaminen. Kaikissa kolmessa maassa koulutettiin turvallisuusalan edustajia, toimittajia ja juristeja.
Espanjassa on hankkeen myötä romanijärjestö Kamiran avulla saatu vietyä jo 15 liikkuvaan romaniväestöön liittyvää ihmisoikeusrikkomusta oikeuteen asti ja saatu uhreille myös korvauksia.
Osana hanketta keskiviikkona julkistettiin myös Opas journalisteille: Kuinka kertoa siirtolaistaustaisista romaneista?
”Välttelemme asemalla liikkumista, kun pahat vartijat ovat töissä”
Olennaiseksi kysymykseksi hankkeessa nousi, kenen turvallisuudesta puhutaan, kun tehdään turvallisuustyötä.
– Retoriikka julkisessa puheessa on pitkään keskittynyt vinoutuneesti siihen, että siirtolaistaustaiset romanit olisivat uhka yhteiskunnalle. Hyvin hitaasti on siirrytty kysymään, millainen on näiden ihmisten turvallisuustilanne Suomessa ja kuinka heidän ihmisoikeutensa toteutuvat, sanoi hankkeen projektityöntekijä ja seminaaria juontanut Marjaana Toiviainen.
Yhteistyö poliisien kanssa on tuottanut vähitellen tuloksia. Vartiointiliikkeet ovat suurempi haaste.
– Suuri osa julkisesta tilasta on kaupallisten toimijoiden omistuksessa. Poliisien ja yksityisten vartiointiliikkeiden edustajien asenteissa on siirtolaistaustaisten romanien mukaan ero kuin yöllä ja päivällä, vaikka tätä ei voi yleistää kaikkiin yksilöihin.
Kokemusasiantuntijana seminaarissa kuultiin keski-ikäistä liikkuvaan väestöön kuuluvaa romaninaista, joka myy Iso Numero -lehtiä Helsingin rautatieaseman kulmilla.
Hänen mukaansa jotkut vartijat ovat asiallisia, mutta jotkut toimivat hyvin rasistisesti. Osa ei päästä siirtolaistaustaisia romaneja lainkaan vessaan eikä anna heidän lämmitellä sisätiloissa, nainen sanoi.
– Välttelemme asemalla liikkumista, kun pahat vartijat ovat töissä. On raskasta tehdä koko päivä myyntityötä pääsemättä vessaan.
Nainen painotti, että varkaita pitää rankaista, mutta muita samaan ihmisryhmään kuuluvia ei saa rankaista toisten tekemien rikosten vuoksi.
Kun nainen kertoi ongelmista vartijoiden kanssa Iso Numero -lehdessä työskentelevälle suomalaiselle miehelle ja tämä kävi puhumassa vartijoille lehtimyyjien puolesta, tilanne helpottui naisen mukaan vähän.
Kerjäämisen kriminalisoinnilla määritellään ihmisiä turvallisuuden ulkopuolelle
Helsingin poliisilaitoksen ennalta estävän työn johtaja, ylikomisario Jari Taponen painotti, että poliisi ei ole vain valtaa edustavien poliisi, vaan nykyisen strategian mukaisesti kaikkien poliisi.
– Turvallisuus täytyy nähdä laajasti. Kaikki yhteiskunnassa ovat yhtä arvokkaita ja kaikilla on oikeus turvallisuuteen yksilöllisesti, sosiaalisesti ja poliittisesti.
Turvallisuus tarkoittaa Taposen mukaan elämää ilman jatkuvaa huolta, ahdistusta, pelkoa, kipua ja äärimmäistä köyhyyttä.
Yhteiskunnassa kuitenkin vieroksutaan erilaisuutta, ja se herättää pelkoja. Tästä esimerkkinä Taponen mainitsee keskustelun kerjäämisen kriminalisoinnista. Sen avulla halutaan antaa poliisille keino puuttua asiaan.
– Kriminalisointi ei kuitenkaan poista sosiaalista ongelmaa. Kriminalisoinnilla yritetään määritellä tietty ihmisjoukko turvallisuuden ulkopuolelle.
Jos joku ihmisryhmä joutuu toistuvasti syyttömänä turvallisuusalan toimijoiden toiminnan kohteeksi, siihen tulisi Taposen mukaan reagoida.
– On voitava kysyä, miksi instituutiot kohtelevat minua näin. Turvallisuus ja oikeusturva kuuluvat kaikille!
Taposen mukaan poliisi tekee paljon työtä sen eteen, että eri ryhmät voisivat luottaa poliisiin, jolloin yhteisöissä ei synny omia ”turvajärjestelyjä”, joissa otetaan oikeus omiin käsiin. Hän totesi myös, että tasavertaisuus ja yhdenvertaisuus eivät ole sama asia. Yhdenvertaisuuden edistämiseen kuuluu, että niille, joilla on vähemmän, annetaan enemmän. Sen toteuttaminen ei ole poliittisesti helppoa.
– Heti tulee syytteitä, että joitakin ryhmiä hyysätään, vaikka yritettäisiin vain saada heidän oikeutensa samalle viivalle muiden kanssa.
Puhe romaniongelmasta oli natsien lähestymistapa
Seminaarissa puhui myös kuuluisa romaniaktivisti ja etnomusikologi Ioanida Costache, joka työskentelee väitöstutkijana Stanfordin yliopistossa. Hänen mukaansa eurooppalaiset eivät ymmärrä romaneihin kohdistuvan rasismin ja syrjinnän pitkiä historiallisia juuria.
Rasismin taustalla on Costachen mukaan rodun käsite, jonka avulla on pyritty oikeuttamaan valkoisten taloudellinen ja poliittinen ylivalta kautta maailman.
– Amerikassa on herätty Black Lives Matter -liikkeen myötä tekemään aktiivisesti tiliä rasismin kanssa, mutta samaan aikaan Euroopassa pandemia on vain elvyttänyt romaneihin kohdistuvaa rasismia.
Euroopassa keskitytään Costachen mukaan puhumaan siitä, kuinka romaniyksilöt eivät noudata yhteiskunnan normeja, vaikka pitäisi puhua rakenteista, joita yhteiskunta on luonut estämään syrjäytettyjen yhteisöjen elämää. Kouluissa pitäisi opettaa esimerkiksi romanien orjuuden pitkästä historiasta ja romanien kansanmurhista.
– Emme saa enää ajatella romaneja ”ongelmana”, jotka meidän on ”ratkaistava”. Tämä oli natsien lähestymistapa, ja heidän ratkaisunsa oli tuhoaminen.
Vuosisatainen taloudellinen ja sosiaalinen hyväksikäyttö näkyy suoraan myös Itä-Euroopan nykyromanien elinolosuhteissa ja taloudellisessa asemassa. Orjat eivät ole voineet kerätä varallisuutta, Costache huomautti.
– Traumasta paraneminen on mahdotonta ilman vastavuoroisuutta. Tarvitaan riittävästi resursoituja totuus- ja sovitteluprosesseja.
Syrjintää ei tunnisteta eikä siitä raportoida
Liikkuvan väestön kohtaamien ihmisoikeusrikkomusten tunnistaminen ja varsinkin niistä raportointi eteenpäin on heikkoa kaikilla yhteiskunnan tasoilla.
Henkilöille itselleen syrjintä on arkipäivää, johon on totuttu. He eivät myöskään jaksa jakaa raskaita kokemuksiaan, kun se ei johda mihinkään.
Vieraassa järjestelmässä uhrit eivät tiedä oikeuksistaan tai osaa tehdä kanteluita ja rikosilmoituksia. Kielitaidon puute estää tarvittavan näytön keräämisen. Myös luottamus viranomaisiin voi olla heikkoa oman kotimaan kokemusten valossa. Liikkuvan romaniväestön tukena on vain vähän aktivisteja.
Moniperusteista, kerrostunutta syrjintää ei myöskään tunnisteta oikeusprosesseissa.
– Uudessa eurooppalaisessa Intersect Voices in Europe –projektissa paneudutaan nimenomaan siihen, kun ihminen tulee syrjityksi useasta eri syystä, Marjaana Toiviainen kertoi.
Hanke torjuu romaninaisten ja -tyttöjen kokemaa syrjintää parantamalla ymmärrystä moniperusteisen ja intersektionaalisen syrjinnän laaja-alaisista vaikutuksista.
Korona on lisännyt rasismia
Korona on vaikeuttanut Euroopan liikkuvan väestön tilannetta sekä kotimaissaan että Suomessa. Kotimaissaan Itä-Euroopan romanit ovat koronan suhteen erityisen haavoittuvaisia asuinolojen heikkouden vuoksi. Saniteettitiloista ja puhtaasta vedestä on puutetta.
– Myös rasismi ja poliisiväkivalta on lisääntynyt. Jopa armeija on asetettu valvomaan perusteettomia karanteeneja ja eristys on johtanut lopunkin toimeentulon menettämiseen. Humanitaarinen apu näille ihmisille on ollut hyvin heikkoa. Heidät huomioidaan erittäin harvoin kansallisissa koronatukijärjestelmissä, Marjaana Toiviainen sanoi.
Suomessa liikkuvan väestön tilannetta on heikentänyt toimeentulon radikaali väheneminen, julkisten tilojen sulkeminen ja katutyön hygieniariskit. Rajallisten terveydenhuoltopalvelujen myötä myös perussairaudet lisäävät merkittävästi koronariskiä.
Suomessa on jouduttu kehittämään paikkaavia palveluja oleskelustatukseen perustuen. Näitä ovat esimerkiksi paperittomia hoitava Global Clinic tai erilliset kiintiöt liikkuvalle väestölle hätämajoituksessa.
– Oikeasti yhteiskunnan peruspalvelujen pitäisi kuulua yhdenvertaisesti kaikille, Toiviainen totesi.
***
Seuraa Kotimaata
Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.
Ilmoita asiavirheestä