Rakkaat Kotimaan lukijat. Kiitämme teitä kuluneen vuoden yhteisestä matkasta.
Kotimaan osalta se on huipentunut Kotimaa.fi-sivuston suureen uudistukseen. Sen tarkoituksena on, että voisimme palvella teitä entistä paremmin. Siis tarjota enemmän luettavaa ja samalla myös tilaajille helppokäyttöisemmät sivut.
Muutos ei pääty tähän. Internet on elävä ja jatkuvasti kehittyvä maailma ja niin on Kotimaa.fi-sivustonkin oltava. Kehitämme palveluitamme edelleen.
Mutta tässä me nyt olemme: vuoden päätteeksi aivan kohta joulussa.
KULUNUT VUOSI on ollut uutisten osalta vaiheikas. Kaksi sotaa ovat hallinneet uutisia yli muiden, vaikka konflikteja maailmassa on meneillään muitakin. Ukrainan ja Venäjän sota kiinnostaa meitä suomalaisia, koska se on lähellä ja vaikuttaa meihinkin. Lokakuun 7. päivän terroriteoista alkanut Israelin ja Hamasin välinen sota puolestaan nostaa pintaan poliittisia ja asenteellisia tunteita ja liittyy syvästi uskontoomme, onhan kyse Pyhästä maasta.
Kotimaista uutisointia on hallinnut Suomen nykyisen hallituksen säästötoimet, jotka ovat jakaneet kansan mieltä. Ovatko toimenpiteet oikeita vai vääriä, siinäpä se kysymys. Lisäksi hallitus on ajanut meidät suomalaiset miettimään hyvinkin perusteellisesti asennettamme natsismiin ja rasismiin.
Kirkollista uutisointia tänäkin vuonna on leimannut keskustelu sateenkaariparien vihkimisestä, tosin tällä kertaa kyse on ollut siitä, voivatko seurakunnat luvata tilojaan vihkimisiin vaiko eivät. Vielä syvempää juopaa mieliin on kyntänyt kiista Inkerin kirkon pappisvihkimyksistä. Saavatko näitä pappisvihkimyksiä suosivat Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys ja Kansanlähetys pitää asemansa kirkon virallisina lähetysjärjestöinä, se jää nähtäväksi tulevana vuonna.
Kuluneen vuoden ikävien ja repivien uutisten lomasta löytyy kuitenkin poimittavaksi myös kiinnostavia trendejä. Nuorten miesten kiinnostus uskontoa ja kirkkoa kohtaan on lisääntynyt. Toisaalta nuorten naisten kiinnostus kirkkoa kohtaan on vähentynyt. Se ei silti tarkoita sitä, että nuorten naisten henkinen ja hengellinen kaipuu olisi kadonnut. Se vain suuntautuu toisin. Valtavien paineiden alla elävät nuoret naiset kaipaavat rituaaleja, jotka eivät vaadi vaan rauhoittavat.
Jotain syvempää siis kuitenkin kaivataan tässä maailmanajassa edelleen. Se mitä tulevana vuonna kirkossakin on syytä miettiä on, mitä tukea ja rakenteita ja toisaalta rentouttavia rituaaleja kristinusko voi tarjota.
KRISTINUSKOSTA ON moneksi, on aina ollut. Helposti me kutistamme sen vain oman ajattelumme tai kuplamme mukaiseen muottiin emmekä uskalla ajatella laajemmin ja ammentaa uskomme monimuotoisesta perinteestä ja tulkinnasta juuri tätä aikaa puhuttelevia elementtejä.
Pohjimmiltaan lopulta kysymys on Jumalan ja ihmisen suhteesta. Lyhyesti sanottuna Rakkaudesta.
Jouluna se Rakkaus tiivistyy lapseen, joka lasketaan karjasuojassa eläinten seimeen. Jumala tulee ihmiseksi luodakseen suhteen ihmiseen, Niin paljon hän rakastaa luomaansa maailmaa ja jokaista ihmistä, olipa tämä mielipiteiltään, puolueeltaan, varallisuudeltaan, seksuaalisuudeltaan, kansakunnaltaan, etnisyydeltään, uskonnoltaan mitä tahansa.
Rakkaus peittää syntien ja virheiden paljouden. Rakkaus antaa itsensä toisen edestä. Siinä on Rakkaus, että Kaikkivaltias Jumala rakastaa meitä. Miksi emme mekin siis toisiamme?
Kotimaan toimitus toivottaa siunattua ja levollista joulua! Kotimaa.fi jää joulutauolle ja palaa tapaninpäivän jälkeen taas uutisten ja näkökulmien pariin.
Ilmoita asiavirheestä