Kouvolassa käveltiin papin kanssa – ”Reppu keveni monin tavoin”

Kouvolassa kutsuttiin seurakuntalaisia kävelylle papin kanssa. Toukokuun ensimmäisenä lauantaina aamukymmeneltä meitä on 15 innokasta Urheilupuiston uimahallin edessä.

Useimmilla on reppu selässä, muutamalla kainalossaan kävelysauvat, kaikilla aurinkoisen odottava mieli, ja katse kohti Palomäen pururataa.

– Mielessä kävi sekin, että jos ketään ei tule, myöntää kävelyidean äiti, vs. kappalainen Tuija Nuutinen, joka veti ensimmäisen pappiskävelynsä Kouvolan seurakunnassa puolisentoista vuotta sitten. Silloin seuraksi tuli yksi kävelijä.

– Meillä oli oikein mukavaa.

Ensimmäistä kävelyä papin kanssa ei juurikaan mainostettu, mutta tällä kertaa panostus oli jo toista luokkaa, kappalaisen paljastettua ideansa seurakunnan viestinnän väelle.

Näin suurta suosiota Tuija Nuutinen ei silti osannut odottaa idealleen, jonka kertoo kummunneen yhdestä pienestä ajatuksesta, tai paremminkin haaveesta.

Hyvän mielen hyrinää

Nuutinen toivoi voivansa viettää mukavasti aikaa yhdessä seurakuntalaisten kanssa, toteuttaen samalla papin tehtäväänsä: lukea Raamattua, jutella ja rukoilla yhdessä.

– Se kaikki toteutui, Nuutinen naurahtaa maanantaina. Hän kertoo hyrisevänsä vieläkin hyvää mieltä lauantain hienoista hetkistä.

– En ole mikään hengailija, ennemminkin tekijä. Yhdessä tekemisen tilanne tarjoaa luontevan ja helpon tavan puhua tärkeistä asioista. Niitä voi kävellessä jakaa kepeämmin, ja ehkä syvemmin lepopaikalla eväitä syödessä.

Toukokuun sää siunaa kävelijöitä. Kolakka tuulikaan ei yllä Palomäen suojaisiin metsiin, mutta jyrkkä mäki tarjoaa heti alkuun vastusta.

Armollisen tahdin määräävä Nuutinen kannustaa tutustumaan entuudestaan vieraampaan vaeltajaan, ei valitsemaan sitä tuttua lenkkikaveria. Hieno idea takaa iloisia yllätyksiä ja kiehtovia kertomuksia.

Pienimuotoinen kristitynvaellus

Leppoisa tahti mahdollistaa jutustelun. Pysähdyksiäkin vetäjäpappi on varannut riittävästi, ja valinnut niille luettavaa niin Matteuksen kuin Johanneksenkin evankeliumista, 16: 24-25 ja 15: 12-17, sekä Apostolien tekojen 17. luvun jakeet 24-28.

”Sen käskyn minä teille annan, että rakastatte toisianne.”

Keskellä kauneinta kevättä, silmujen lähes pakahtuen odottaessa puhkeamistaan, lintujen laulaessa riemuaan on helppo luottaa rakastavaan Jumalaan ja hyvää tarkoittavaan ihmiseen.

Tuija Nuutinen luonnehtii joukkoamme pienimuotoiseksi kristitynvaellukseksi.

– Mehän olemme kuin perhe!

Harvalla on nykyään enää mahdollisuus tavata sukua ja kyläläisiä perunannostotalkoissa tai heinäpellolla, mutta ainahan voimme lähteä yhdessä lenkille.

Herran siunaus saattelee kotimatkalle

Jokaisella meistä on ristinsä, jota kukin jakaa tahtonsa ja kykynsä mukaan, kuten eväitäänkin. Yhdellä on kaksi leipäpalaa, toisella termoksessa kahvia. Tahtooko kukaan?

Lepopaikalla, yhteisestä vaelluksesta onnellisena on helppo yhtyä rukoukseen. Kiittää läheisen parantumisesta, toivoa toisen tervehtymistä ja siunata rakas omainen taivasmatkalle.

Kauniiksi lopuksi meidät saattelevat kotimatkalle Isä meidän ja Herran siunaus.

Kanssavaeltajien paikallistuntemus ihmetyttää ja ihastuttaa. Yhdessä Kouvolasta löydetään lukuisia Palomäen kaltaisia luontopolkuja.

Kotkassa kasvanut Nuutinen lupaa johtaa kävelyjä vastakin, kunhan hänet opastetaan reiteille.

Reppu keveni monin tavoin

Kouvolassa on jo päätetty pitää kesäkuun puolivälissä Vaeltava messu, jolle on kutsuttu myös kanttori. Pienimuotoisemmille kävelyillekin suunnitellaan jatkoa, ja seuraavaksi päivämääräksi on valittu 19.8.

Arja Leppänen on hyvin tyytyväinen kävelyretkeen ja valmis seuraavaankin, kunhan sitä ei järjestetä keskikesällä.

– Silloin on varmaan vaikea saada ihmisiä mukaan. Itsekin olen paljon mökillä.

Sää on näissä tapahtumissa aina korkeammassa kädessä. Nytkin mukaan oli varattu istuinalustan ja eväiden lisäksi myös sadekamppeet. Eikä reppu tuntunut yhtään raskaalta.

Kotiin tullessa se on keventynyt entisestään, eikä tunne johdu pelkästään siitä, että eväät tuli syötyä.

Kuva: Hannele Niemi. Tuija Nuutinen johdatti joukkonsa Palomäen parin kilometrin pituiselle pururadalle. Evästauolla syötiin ja rukoiltiin.

***


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.

***

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliNaisten Pankki täyttää kymmenen vuotta – kehitysmaiden naisille kerätty 11,2 miljoonaa euroa
Seuraava artikkeliTemppeliherrojen historia tempaisi seurakunta-aktiivin mukaansa

Ei näytettäviä viestejä