Jos Heli Harjunpää ei olisi parikymmentä vuotta sitten maksanut koko syyslukukautta kerralla, Kirkkonummen kansalaisopiston joogakurssi olisi saattanut jäädä kesken.
Harjunpää etsi syksyllä 1993 uutta liikuntaharrastusta, ja kansalaisopiston tarjonnasta silmiin sattui jooga. Ensimmäinen tunti järjestettiin suuren koulukeskuksen viileässä jumppasalissa loisteputkien valaistuksessa. Siellä Harjunpää kurotteli yhdessä muiden kurssilaisten kanssa käsiään kohti kattoa hitaasti hengityksen tahdissa. Ohjaaja kehotti sulkemaan silmät ja kuulostelemaan, miltä kehossa tuntuu.
– Minusta se vaikutti vanhempien ihmisten tehottomalta venyttelyltä.
– Silloin en vielä ymmärtänyt, että se oli itse asiassa hengitysharjoitus, jossa kehoon keskittymisen kautta tullaan tähän hetkeen.
Hän jatkoi kuitenkin sinnikkäästi tunneilla käymistä, ja muutaman viikon päästä hän alkoi huomata positiivisia muutoksia. Aiemmin vaivanneet selkäkivut katosivat ja Harjunpää alkoi tiedostaa kehoaan paremmin.
{kuva_bedaf975-1c31-4657-9145-0e50addd4313}
Samana vuonna, jona Heli Harjunpää löysi joogan, hänet vihittiin papiksi. Aluksi hengellisyys ja jooga elivät Harjunpään elämässä rinnakkain, mutta ilman varsinaista yhteyttä toisiinsa.
Vähitellen kristillinen hengellisyys on nivoutunut luontevasti osaksi Harjunpään omaa joogaharjoittelua.
Harjunpää aloittaa jokaisen aamunsa samalla tavalla. Kotonaan Espoossa hän sytyttää kynttilän, asettuu joogamatolle ja lausuu keskiaikaisen rukouksen: Tule Pyhä Henki, lähetä taivaasta valosi säde, tule köyhien isä, tule lahjojen antaja, tule sydämen valo.
Sitten hän tekee monille joogaajille tutun aurinkotervehdyksen. Ylöspäin suuntautuvissa liikkeissä Harjunpää kurottaa kohti valoa eli kääntyy Kristuksen puoleen. Kumartuessaan hän kumartaa kunnioitustaan luomakunnalle ja Luojalle. Lopussa hän laittaa kämmenet yhteen sydämen edessä ja kiittää Jumalaa.
Helsingissä sairaalapappina työskentelevälle Harjunpäälle kuunteleminen on tärkeä osa niin työtä kuin hengellisyyttä ja joogaakin.
– Kontemplatiivisessa rukouksessa ei niinkään tuoteta itse ajatuksia ja puhetta Jumalalle, vaan kuunnellaan Jumalan puhetta. Ennen kuin tiesin mitään kontemplaatiosta, jooga on ollut minun tapani viljellä hiljaisuutta.
{kuva_480ae3e6-72a8-4944-8a6c-df1b9dee80bd}
Joogan juuret ovat Intian niemimaalla harjoitetussa asketismissa. Vaikka jooga tunnetaan alun perin hindulaisten harjoituksena, joogaa ovat harjoittaneet myös monien muiden uskontojen edustajat, muun muassa buddhalaiset, muslimit ja kristityt.
Heli Harjunpään mielestä jooga on väline, jolle jokainen harrastaja antaa sisällön.
– Kristillistä joogaa on se, kun kristitty joogaa, Harjunpää tiivistää.
Kaikki kristityt eivät suhtaudu joogaan yhtä avoimesti. Jotkut ovat sitä mieltä, että jooga on auttamatta ristiriidassa kristinuskon kanssa. Vaikka joogaa harrastetaan nykyään myös täysin irrallaan uskonnollisuudesta, hindulaisuus ja itämaiset vaikutteet saattavat näkyä joissain suomalaisissakin joogakouluissa.
Harjunpää on nykyään paitsi joogan harrastaja, myös joogaohjaaja. Hän ohjaa meditatiivista ja lempeää ”kansalaisopistojoogaa”, joka Harjunpään mukaan sopii kaikille.
Harjunpää on kuitenkin käynyt myös sellaisilla joogatunneilla, joissa lauletaan sanskritinkielisiä uskonnollisia mantroja. Eikö hindulaisista jumalista laulaminen tunnu papista epämukavalta? Ei tunnu, Heli Harjunpää vakuuttaa.
– Mantralaulussa tärkeintä on äänen resonointi kehossa ja mielessä, keskittyminen ja hiljentyminen, hän kuvailee.
Harjunpäästä on myös mielenkiintoista oppia muista uskonnoista, ja hän kertoo arvostavansa niitä.
– Kristus on Vapahtajani ja sydämeni valo, eivätkä muiden uskontojen tai kulttuurien laulut uhkaa sitä millään tavalla.
{kuva_7c59a88e-99bf-4768-a8d9-93fbbdea153f}
Heli Harjunpää on ohjannut joogaa jonkin verran myös seurakuntien ja muiden kristillisten yhteisöjen tilaisuuksissa. Hänen kokemuksensa mukaan jooga itsessään on tervetullutta seurakuntiin, mutta joskus tilaisuuksien järjestäjät toivovat, ettei sitä kutsuttaisi joogaksi. Siksi Harjunpää on joutunut etsimään joogalle vaihtoehtoisia ilmauksia kuten ”kehollinen liike ja rukous” tai ”meditatiivinen liike”.
– Jotenkin sillä tavalla sen voi sanoa suomeksi, vaikka jooga-sana suoraan käännettynä tarkoittaa yhteyttä. Toisaalta en ihan ymmärrä, miksi se pitäisi kääntää. Jos seurakunnassa harjoitetaan joogaa, eikö sitä voisi kutsua kristilliseksi joogaksi, Harjunpää kysyy.
Kristillisyyteen jooga sopii Harjunpään mielestä hienosti. Hän muistuttaa, että Raamatussakin puhutaan ruumiista Pyhän Hengen temppelinä.
– Kyllä meidän kristittyjenkin tulee huolehtia kehomme hyvinvoinnista ja mielen rauhoittumisesta.
Harjunpää toteaa, että joogaan liittyvä kilvoittelu saattaa olla tutumpaa katolilaisille kuin luterilaisille.
– Joogaharjoitus itsessään on kilvoitteluharjoitus siinä mielessä, että kyllähän ihminen jäisi usein mieluummin makaamaan sohvalle kuin siirtyisi joogamatolle tekemään fyysisiä ja joskus rankkojakin harjoituksia, Harjunpää sanoo.
Joogaan liittyy myös eettistä kilvoittelua. Harjunpää vertaa joogan eettisiä periaatteita, kuten elämän kunnioittamista, väkivallattomuutta, totuudellisuutta ja ahneudesta luopumista, kymmeneen käskyyn.
Toisaalta myös luterilainen armon korostaminen sopii Harjunpään mielestä hyvin yhteen joogan kanssa. Kilvoittelun lisäksi joogaharjoituksessa on Harjunpään mukaan keskeistä rentoutuminen ja syvä hellittäminen, jossa päästetään irti kaikesta suorittamisesta ja asetutaan koko painolla alustan varaan lepäämään.
– Tällöin voi saada kokea olevansa täysin hyväksyttynä vahvemman kannateltavana. Tästä nousee ilo ja kiitollisuus, kuten Jumalan rakkauden kokemuksessa.
Kuvat: Esko Jämsä
Ilmoita asiavirheestä