Piispa Seppo Häkkisen mukaan yksityinen henkilö, maallikko, pappi tai piispa, ei kirkon edustajana tai kirkon äänenä esiintyessään voi toimia uskovien konsensuksen vastaisesti.
”Monien erilaisten mieliteiden kokonaisuudessa kirkon ääni on se yhteinen mielipide, jonka kirkossamme muodostaa piispojen yksimielisyys, kirkolliskokouksen päätös ja uskovan kirkkokansan hyväksyntä”, Häkkinen totesi esitelmöidessään Kirkko myrskyn silmässä -symposiumissa tänään Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella.
Huomiseen jatkuvan symposiumin järjestäjä on Karjalan teologinen seura.
Luterilaisessa kirkossa kysymys kirkon äänestä ei ole Mikkelin piispan mukaan yhtä yksiselitteinen kuin eräissä toisissa kirkoissa, joissa kirkon ylin ääni kuulu selvästi jollekin synodille, konsiilille tai korkeimmalle piispalle.
”Kysymykseen kirkon äänen käyttämisestä ei voi vastata tyydyttävästi pelkästään praktisella toimielinten tehtäväjakoon perustuvalla vastauksella. Kirkon äänen käyttämistä on tarkasteltava teologisesti.”
Häkkisen mukaan on otettava huomioon kolme teologista näkökohtaa vastattaessa siihen, kuka kirkon ääntä käyttää.
Ensinnä luterilaiseen oppiin kuuluu uskovien yhteinen pappeus. ”Kaikki Kristukseen kastetut uskovat ovat pappeja. Kirkossa täytyy siis jo sen perusteella olla laaja sanan- ja mielipiteenvapaus. Tässä mielessä jokainen kirkon jäsen käyttää sen ääntä.”
Kirkossa on myös apostolinen virka, joka tunnustuskirjojen mukaan perustuu jumalalliseen säätämykseen. Kirkon viralle, ennen kaikkea piispalle, kuuluu kolminainen tehtävä: opetusvirka, vihkimisen virka ja oppia ja elämää koskeva tuomiovalta. ”Näin kirkon äänen käyttäminen kuuluu kirkon viran tehtäviin.”
”Toiseksi kirkon opetuksessa ylimpänä auktoriteettina ovat Jumalan pyhä sana sekä sitä tulkitsevat kirkkomme tunnustuskirjat … Kirkon äänen on perustuttava näihin auktoriteetteihin. Kun Raamatun sanaa ja tunnustuskirjojen opetuksia tulkitaan ja sovelletaan tämän päivän elämään, silloin on kyse kirkon kannanotoista uskon ja opin kysymyksissä, siis kirkon äänen käyttämisestä.”
”Kolmanneksi keskeisen luterilaisen periaatteen mukaan valta kirkossa kuuluu kaikkien uskovien kokonaisuudelle eli kirkolle. Kirkon auktoriteettina on Jumalan sanan ja tunnustuksen lisäksi uskovien yhteinen konsensus eli yhteinen mielipide. Tämä yksimielisyys käsittää sekä horisontaalisen että ajallisesti pitkittäisen ulottuvuuden. Nykyhetken uskovien kesken tulisi vallita yhteinen mielipide, mutta tuon konsensuksen tulee ulottua ajassa taaksepäin aina apostolien aikaan asti.”
Lue myös: Piispoja hiillostetaan Joensuussa kirkon äänestä
Ilmoita asiavirheestä