Mitkä ovat kristinuskon tärkeimmät juhlat? Jos asiaa kysyy teologeilta, he vastaavat, että niitä on kolme: joulu, pääsiäinen ja helluntai.
Mutta jos kysytään tavalliselta kirkollisveronmaksajalta, niin tärkeitä juhlia on vain kaksi. Helluntai eli kirkon syntymäpäivä putoaa pois joukosta, sillä se ei ole tavallisen ihmisen elämässä iso juhla.
Joulua kestää kirkkovuodessa koko adventtiaika ja vielä pitkälle joulunpyhien ylikin loppiaiseen saakka. Vaikka matka pääsiäiseen alkaa jo laskiaisesta eli seitsemän viikkoa ennen itse juhlaa, tosiasiallisesti pääsiäinen tiivistyy hiljaiseen viikkoon.
Helluntai sen sijaan on vain yhden päivän pistejuhla.
Loppuottelussa ovat siis vastakkain joulu ja pääsiäinen.
* * *
Tilastojen valossa loppuottelusta tulee varsin yksipuolinen, sillä joulu on johdossa kaikilla mittareilla. Oheiset tilastoluvut ovat peräisin tuoreimmasta kirkon nelivuotiskertomuksesta 2011–2015.
Ensinnäkin Suomessa on jo pidempään ollut vain yksi todella suuri kirkossakäyntipäivä, jouluaatto. Silloin kirkonpenkkejä kuluttaa noin 320 000 suomalaista. Joulunajan aloittavaan Hoosianna-kirkkoon kokoontuu laulamaan 120 000 suomalaista.
Perinteinen joulukirkko on joulupäivänä, mutta silloin sanankuuloon saapuu enää 77 000 suomalaista. Tapakulttuurin muutos on siirtänyt kävijävirrat aattoon.
Ei pääsiäinen tilastovertailussa täysin avuttomaksi jää, sillä kiirastorstai on vuoden kolmanneksi vilkkain kirkossakäyntipäivä 116 000 kävijällään. Ensimmäisenä pääsiäispäivänä väkeä kirkoissa on ”enää” 60 000, palmusunnuntaina 57 000 ja pitkäperjantaina 45 000.
Jouluyön kirkko kokoaa 66 000 ihmistä, mutta pääsiäisyön kirkko vain 21 000.
Kokonaan oma tilastonsa ovat joulun ja pääsiäisen ajan musiikkitilaisuudet kirkoissa.
Joulun aikaa dominoivat kuorojen joukonsertit ja Kauneimmat joululaulut -tilaisuudet.
Pääsiäisen aikaan erityisesti kuorojen esittämät requiemit ja passiot keräävät sentään kuulijoita kirkkoihin.
* * *
Joulu ja pääsiäinen ovat myös tunnelmaltaan erilaisia juhlia.
Joulu on mielikuvien tasolla selvästi iloisempi ja elämänmyönteisempi. Pääsiäinen puolestaan on raskaampi, kärsimyksen ja kuoleman sävyttämä juhla. Olkoonkin, että pääsinen on myös kevään, valon sekä ylösnousemuksen ja kuoleman voittamisen juhla.
Luonto ja vuodenaika antavat vahvan värinsä kummallekin juhlalle. Pimeyden keskellä vietettävä joulu on sisäänpäin kääntyneempi, vaikka kaupallinen rieha tekeekin siitä kiireisen ja vilkkaan tapahtuman.
Joulustressistä puhuu moni, pääsiäisstressistä ei kukaan.
Kevään valo ja luonnon kohiseva herääminen tekevät pääsiäisestä vähemmän sisäänpäin kääntyneen. Monille riittääkin luonnon yleisinhimillinen symboliikka ilman kristillistä tulkintaa.
On helpompi juhlia Jumalan syntymää kuin Jumalan kuolemaa.
Edellä sanotun perusteella joulu näyttäisi vievän kaikki erät juhlapyhien kamppailussa, mutta ei mennä asioiden edelle. Vielä puutuu ratkaiseva erä eli alan akateemisten asiantuntijoiden näkemys.
* * *
Se, milloin ihmiset tulevat kirkkoon, ei ole Helsingin yliopiston dogmatiikan professorin Miikka Ruokasen mukaan varsinaisesti teologinen kysymys, vaikka liittyy kyllä yhteiseen hengelliseen kokemukseen.
– Mukana on myös vahvasti muu tapakulttuuri ja perheiden yhdessä viettämä juhla. Toki tällöin suomalaisessa ympäristössä korostuu joulun vietto, monista eri syistä johtuen.
Mutta tässä tulee se varsinainen pihvi: ilman joulua pääsiäisellä ei olisi sisältöä.
– Jeesuksen kärsimys ottaa pois ihmiskunnan synnin vain siksi, että se on ihmiseksi tulleen Jumalan Pojan kärsimys. Muutoin se olisi vain pyhän miehen traaginen loppu, Ruokanen sanoo.
Joulu on siis pitkänperjantain edellytys. Jeesuksen ylösnousemus puolestaan lopullisesti todistaa, että Marian poika, joka teloitettiin ristillä, onkin samalla Jumalan Poika, ja siksi risti ottaa pois maailman synnin.
– Kun Isä Pyhän Henkensä uutta luovalla voimalla herätti Jeesuksen, hän itse todisti, että Jeesus on hänen Poikansa. Ilman ylösnousemusta Jeesus olisi vain traagisen lopun kohdannut pyhä mies, Marian poika.
* * *
Myös toinen asiantuntija, Itä-Suomen yliopiston systemaattisen teologian professori Antti Raunio, antaa pisteet pääsiäiselle.
– Pääsiäistä ei ole ilman joulua, mutta voisiko olla joulu ilman pääsiäistä? Suhde ei vaikuta aivan symmetriseltä.
Raunio lähestyisi asiaa Kristuksen elämän ja siitä kertovan evankeliumin välityksellä. Tie joulusta pääsiäiseen on matka Kristuksen syntymästä, julistuksesta ja toiminnasta kuoleman kautta ylösnousemukseen.
– Tällä tavalla ihminen tulee osalliseksi Kristuksesta, syntyy hänen kanssaan, kuolee hänen kanssaan ja nousee hänen kanssaan kuolleista. Tällä tavalla evankeliumi muovaa ihmistä Kristuksen kuvan kaltaiseksi.
Raunion mukaan tämä tarkoittaa uskonelämän kannalta muun muassa sitä, että joulu ja pääsiäinen ovat samanaikaiset.
– Kun synnyn yhdessä Kristuksen kanssa uudeksi ihmiseksi, samalla kuolen hänen kanssaan ja nousen hänen kanssaan kuolleista. Näin uskon todellisuudessa joulu sisältää pääsiäisen ja pääsiäinen joulun.
* * *
Entä voiko kristityt jakaa ryhmiin sen mukaan mitä kirkkovuoden juhlaa he painottavat? Professori Miikka Ruokanen kertoo joskus puolileikillään luennollaan tehneensä seuraavanlaisen jaottelun:
Katolilaiset ovat joulukristittyjä. Heille Jumalan ihmiseksi tulon eli inkarnaation ihme on kaiken lähtökohta ja perusta. Jouluyön messu on vuoden huippuhetki.
Protestantit, erityisesti luterilaiset ovat pitkäperjantaikristittyjä. Heille Jeesuksen risti ja sovitus ovat kaiken keskus, sillä luterilainen teologia on ristin teologiaa.
Ortodoksit ovat Ruokasen jaottelussa pääsiäiskristittyjä. Heille koko uskomme mysteeri avautuu ylösnousemuksen voitosta ja kunniasta käsin.
Professori Antti Raunio muistuttaa, että vaikka kirkkojen välillä olisikin painotuseroja, joulu ja pääsiäinen ovat kaikille tärkeitä.
Luterilaisuus on hänen mukaansa alusta asti painottanut sitä, että Jumalan tunteminen ja kaikki yhteys Jumalaan toteutuu Kristuksen ihmisyyden välityksellä. Tässä mielessä joulu on siis jumalayhteyden perusta. Ortodoksisessa teologiassa sen sijaan Kristuksen jumaluus ja voitto maailmassa vaikuttavista pahoista voimista ja valloista on keskeinen asia. Tästä on Raunion mukaan kysymys erityisesti pääsiäisenä juhlittavassa ylösnousemuksessa.
* * *
Kristinusko on siis teologisen itseymmärryksensä mukaan pääsiäiskeskeinen, vaikka Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenten tapakulttuuri ja kirkollinen osallistumistilasto näyttäsi kertovan muuta. Suomalaiset ovat joulukansaa, mutta heidän kirkkonsa liputtaa täysillä pääsiäisen puolesta.
Jouluihminen matkalla pääsiäiseen
Professori Miikka Ruokanen sanoo kokemuksen tasolla olevansa lähimpänä Jeesusta, kun ottaa vastaan ”hänen pyhän ruumiinsa ja pyhän verensä ehtoollisen sakramentissa”.
– Eli se, mitä tapahtui ristillä pitkänäperjantaina, on minulle kaikkein intiimeintä uskossamme.
Tämä liittyy Ruokasen mukaan erottamattomasti jouluun ja ylösnousemukseen.
– Itse asiassa ehtoollisessa otamme vastaan, ei vain synnit sovittavan ristin uhrin, vaan myös lihaksi tulleen Jumalan, jonka elämään meidät yhdistetään Kristuksen lihan ja elämännesteen eli veren nauttimisen kautta.
– Otamme vastaan myös osallisuuden ylösnousseen Jeesuksen ruumiiseen, ikuiseen elämään ja kuolemattomuuteen.
Näitä kahta korostusta, osallisuutta inkarnaatioon ja ylösnousemukseen ehtoollisessa, ei Ruokasen mukaan ole vielä oivallettu luterilaisessa teologiassa eikä spiritualiteetissa.
Kumpaa kristityn siis tulisi juhlia enemmän? Joulua vai pääsiäistä?
Professori Antti Raunion mielestä juhlinnan kannalta parasta on, jos joulu ja pääsiäinen ovat tasapainossa.
– Jotta voisin juhlia Kristuksen syntymää syntymällä hänen kanssaan, juhlin myös hänen kuolemaansa ja ylösnousemustaan kuolemalla ja nousemalla kuolleista uuteen elämään hänen kanssaan.
Tätä Raunio kutsuu ”oikeaksi jokahetkiseksi jouluksi ja pääsiäiseksi”, joita vietetään uskossa Kristukseen.
– Kirkkovuoden juhlat korostavat sitä, että Jumala itse tulee ihmiseksi ja meidän luoksemme elääkseen ihmisenä kanssamme sekä sitä, mitä ihmiseksi tullut Jumala on elämällään ja omalla persoonallaan tehnyt meidän puolestamme ja kuinka hän itse ja hänen työnsä tulee meidän omaksemme.
Raunio itse määrittelee itsensä jouluihmiseksi, joka on matkalla pääsiäiseen.
Kuvat: Minerva Seppälä ja Olli Seppälä
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.