Kun lapsuudenperhe hajosi, seurakunnasta tuli tärkeä yhteisö Kangasniemen tuoreelle kirkkoherralle Ville Tikkaselle

Kuuntele juttu:
– Kirkon sanoma armosta upposi nuorena minuun kuin veitsi sulaan voihin. Maailmassa on jotain, mikä ei vaadi, sanoo Kangasniemen kirkkoherra Ville Tikkanen. Kuva: Päivi Kettunen

Ydinviestini pappina on, että mikään mahti maailmassa ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, sanoo Kangasniemen kirkkoherrana vihdoin virallisestikin aloittanut Ville Tikkanen, 43. Hänet valittiin tehtävään jo yli vuosi sitten, mutta päätöksestä tehtiin valitus hallinto-oikeuteen.

Kangasniemen seurakunnan kirkkoherran viran täyttö oli kokonaisuudessaan monipolvinen prosessi. Ensin hakijoita ei tahtonut löytyä. Kolmannella kierroksella ehdolla oli kuitenkin peräti kuusi henkilöä, joista yksi vetäytyi prosessista ennen vaalia.

Loppuun saakka ehdolla olivat Hyrynsalmen seurakunnan kirkkoherra Pirkko Hänninen, Kangasniemen seurakunnan seurakuntapastori Päivi Liukkonen, Pieksämäen seurakunnan seurakuntapastori Maria Suurnäkki, kuopiolaisen Kallaveden seurakunnan kappalainen Rauni Tarvonen ja Jyväskylän seurakunnan seurakuntapastori Ville Tikkanen.

Kirkkovaltuusto suoritti kirkkoherranvaalin suljetulla lippuäänestyksellä 9.6.2023 ja annetut äänet jakautuivat seuraavasti: Päivi Liukkonen 2 ääntä, Rauni Tarvonen 4 ääntä ja Ville Tikkanen 13 ääntä. Koska Tikkanen sai vaalissa yli puolet annetuista äänistä, hänet valittiin Kangasniemen seurakunnan kirkkoherran virkaan.

Pirkko Hänninen jätti valinnasta valituksen Itä-Suomen hallinto-oikeuteen. Hännisen mukaan hänellä oli enemmän tehtävässä kysyttyä hallinnollista osaamista kuin tehtävään valitulla Tikkasella.

23.9.2024 hallinto-oikeus hylkäsi kirkkoherran vaalista tehdyn valituksen ja 14 kuukauden odotus päättyi. Tikkanen aloitti kirkkoherran virassaan virallisesti 1.11.2024 hoidettuaan tehtävää jo yli vuoden vt-kirkkoherrana.

”Olen tällainen armon kerjäläinen, joka ajattelee, että on lupa myös iloita. ”

Työ kirkossa ei tullut sukuperintönä Oulun läänin Pyhäjärveltä kotoisin olevalle Ville Tikkaselle. Diakonissana toiminut isotäti oli häntä ennen ainoa kirkon työssä toiminut. Kotona vaikutti hiljainen körttiläinen pohjavire, mutta uskosta ei juuri puhuttu.

Tikkasen ollessa 15-vuotias hänen vanhempansa erosivat. Rippikoulu toi vaikeassa tilanteessa vakautta elämään. Nuorisopapista ja nuorisotyönohjaajasta tuli Tikkaselle tärkeitä aikuisia.

– Olin sitten isosena ja apuohjaajana ripareilla. Kun oma perhe hajosi, seurakunnasta tuli uusi turvallinen yhteisö.

Tikkasen hengellisyyteen vaikutti myös vaihto-oppilasvuosi Yhdysvalloissa. Perhe siellä oli erittäin hengellinen ja korosti uskonratkaisun tärkeyttä.

– Se oli sellaista viidesläistä meininkiä ja vaikutti tietysti nuoreen mieheen. Lapsuudenkodin körttiläistä pohjavirettä ja jenkkivuoden perinteitä olen sitten pallotellut pitkin elämää. Olen tällainen armon kerjäläinen, joka ajattelee, että on lupa myös iloita. En aja mitään tiettyä agendaa kirkossa ja välttelen äärilaitoja.

Tikkanen kertoo eläneensä vaativan kasvatuksen alla.

– Siksi kirkon sanoma armosta upposi minuun kuin veitsi sulaan voihin. Maailmassa on jotain, mikä ei vaadi.

Käytyään armeijan Tikkanen lähti opiskelemaan teologiseen tiedekuntaan.

– Opiskeluaikana painiskelin, onko minusta papiksi. Kesät tein työtä ripareilla. Nuorisotyö on ollut minulle aina sydämen asia ja on sitä yhä.

Kutsumus selkiytyi. Ville Tikkanen valmistui teologian maisteriksi kesäkuussa 2008 ja saman vuoden lokakuussa hänet vihittiin Tampereella papiksi Orimattilan seurakuntaan. Vuoden päästä siitä hän siirtyi seurakuntapapiksi Jyväskylän seurakuntaan. Siellä kului kaikkiaan 14 vuotta muun muassa nuorisotyön ja kasvatuksen pappina. Osan aikaa hän palveli myös diakoniapappina.

”Kun tulee selkeästi valituksi tehtävään, se antaa levon olla tällä paikalla.”

Vähitellen Vaajakoskella asuva Ville Tikkanen alkoi kaivata uusia, laajempia vastuita. Kangasniemen kirkkoherran paikka kiinnosti, koska Tikkanen tiesi monen asian olevan seurakunnassa hyvin.

Kangasniemellä on paljon erittäin aktiivisia vapaaehtoisia, osaava henkilöstö ja talous kunnossa. Käyttökieltoon menneet leirikeskus ja seurakuntakoti on purettu, ja laaja metsäomaisuus turvaa taloutta jatkossakin.

Tikkanen on nauttinut työstään Kangasniemellä. Valitusprosessi ei alkuun juurikaan vaikuttanut työntekoon.

– Se antoi ehkä jopa rentoutta opetella uusia tehtäviä, kun pestini ei ollut vielä ihan virallinen.

Kun kuukaudet vierivät ja ratkaisu venyi, alkoi asia kuitenkin mietityttää enemmän. Työ tuntui Tikkasesta niin hyvältä ja omalta, että ajatus sen mahdollisesta menettämisestä huoletti.

– Olen aina ollut vähän sellainen huolestunut stressaaja, mutta mukavat, vieraanvaraiset ja leppoisat kangasniemeläiset ja täkäläinen rauhallinen elämänrytmi ovat rauhoittaneet. Tunnen vahvasti, että olen löytänyt oman paikkani ja oli helpottavaa, kun ratkaisu tuli ja saan jäädä jatkamaan työtäni täällä.

– Kun tulee selkeästi valituksi tehtävään, se antaa levon olla tällä paikalla. Ei tarvitse koko ajan kyseenalaistaa itseään tai varmistella, että huolitteko minut vieläkin.

Haluan mahdollistaa kaikille työntekijöille ja vapaaehtoisille oikeat pelipaikat ja turvata heille pelirauhan.

Johtajana Ville Tikkanen haluaa olla kuunteleva vierellä kulkija, valmentaja ja mahdollistaja. Hän on intohimoinen penkkiurheilija ja jalkapallojoukkue Arsenalin kannattaja, joten hän käyttää mielellään jalkapallovertauksia.

– Haluan mahdollistaa kaikille työntekijöille ja vapaaehtoisille oikeat pelipaikat ja turvata heille pelirauhan. Luotan heidän taitoihinsa. Katsomoonkin saa seurakunnassa toki jäädä ja pelkkä oleminenkin riittää, mutta kaikki saavat pelata, jos tahtovat. Rohkaiseminen ja kiittäminen on tärkeää.

Kangasniemen haasteeksi Tikkanen nimeää väestön ikääntymisen. Nuoret muuttavat pois ja asukasluku hiipuu. Toistaiseksi asukkaita on vielä noin 5100 ja heistä noin 75 prosenttia eli reilut 3800 kuuluu luterilaiseen kirkkoon.

– Diakoniatyön tarve on täälläkin lisääntynyt yhteiskunnassa toteutettujen leikkausten myötä. Muutokset ovat osuneet pahimmin heihin, jotka ovat olleet muutenkin ahtaalla.

Jalkapallofanituksen lisäksi neljän lapsen isä Ville Tikkanen harrastaa juoksua, sählyä, metsäkävelyjä ja kuorolaulua. Jyväskyläläisellä Voice-kuorolla on meneillään 25-vuotisjuhlavuosi. Ohjelmassa on paljon myös pop- ja rock-kappaleita.

– Uni on tärkeää jaksamiselle ja myös runojen kirjoittaminen tekee hyvää. Minulle on aina ollut tärkeää pohtia asioita kirjoittamalla ja kirjoittaa asioita ulos itsestäni. Runoissa rivien välissä on tilaa ja väljyyttä, kuin rukouksessa.

Myös itse työ ja esimerkiksi saarnojen valmistelu antaa ravintoa myös Tikkaselle itselleen.

– Vaikka vahvuuksiani ovat puheet ja kirjoittaminen, haluan myös teoilla ja vierellä viipymisellä välittää armon sanomaa. Kirkon tehtävä on olla pimeimmässäkin hetkessä ihmisen vierellä ja auttaa sietämään sitä, että vastaukset eivät välttämättä tule heti ja selkeästi.

– Raamatulla voi tietysti rohkaista ja lohduttaa. Jumala on aiemminkin kääntänyt kansojen kohtalot. Mutta yksilön näkökulmasta tällainen lohdutus ei aina kanna. On mentävä läpi kivun ja kärsimyksen yhdessä rukoillen.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliKirja: Hirvittävä paholainen unessa
Seuraava artikkeliEnsi vuonna 1700 vuotta täyttävä Nikean uskontunnustus on kirkon uskon teräsrunko

Ei näytettäviä viestejä